Golfpassin matkassa Korineum Golf & Beach Resortissa

Picture by MattiTours

Korineum Golf & Beach Resortilla on vahvasti suomalaiset juuret. Vuorineuvos Kauko Rastaan ajatus golfkentän rakentamisesta karun kauniiseen Pohjois-Kyproksen ympäristöön sai alkunsa jo 1980 –luvulla ja lopulta toteutuksesta vastasi klubin puheenjohtaja Cunay Cerkez.  Kentän arkkitehtina toimi David Hemstock. Kentän avajaisia juhlittiin huhtikuussa 2007, kuukausi Kauko Rastaan kuoleman jälkeen. Vuosittain pelattava Kauko Cup kerää huhtikuussa Korineumiin kasvavan joukon hänen entisiä tuttaviaan ja klubin pohjoismaalaisia jäseniä. Golfpassi on tällä hetkellä suurin Korineum Resortia käyttävä yksittäinen matkanjärjestäjä lähes 500 vieraan voimin vuosittain. Jo muutaman talvisesongin ajan Golfpassin matkoja on pysyvästi paikan päällä isännöinyt luotettavasti Petteri ”Sesto” Mäkelä. Kesäisin Petteri toimii Suomessa Lakesade Golfin palveluksessa.

Golfia karussa mutta kauniissa maisemissa

Picture by MattiTours
Jo ykkösväylä (par 4, 341 m tiukkaan ylämäkeen) antaa osviittaa kentän haastavuudesta. Par on tähän klubipelaajan birdie. Picture by MattiTours
IMG_3325
Väylä 4 on haastava, keltaisiltakin lähes 180 metriä pitkä par 3 rotkon ylityksenä. Väylältä näkyvät maisemat ovat huikeat! Picture by MattiTours
IMG_3295
Picture by MattiTours

Korineumin kenttä on rakennettu varsin mäkiseen maastoon ja sen myötä lähes joka väylältä tarjoutuu hienot merinäkymät. Oliivipuiden ja matalien pensaiden lomaan rakennetut väylät tarjoavat aimo annoksen haastetta kaiken tasoisille pelaajille. Slopetaulukkoa katsellessa pitää silti välillä hieraista silmiään – kotimaahan verrattuna kenttä antaa tasoitusta pelaajalle kaikilta tiipaikoilta haasteisiin nähden kovin nihkeästi!

Viidennen väylän tiiauspaikalta avautuu yksi kentän hienommista näkymistä – alamäkeen lyötävä dogleg par 5, joka antaa hieman lyhyemmällekin draivaajalle mahdollisuuden onnistuneen avauksen jälkeen päästä kokeilemaan eagle-puttia. 

IMG_3326
Picture by MattiTours
IMG_3306
Picture by MattiTours
IMG_3350
Väylä 16 (par 4, 328 m) kiertää kentän toisen, hieman suuremman vesiesteen. Taustalla häämöttää ”viiden sormen vuori”. Picture by MattiTours

Kokonaisuutena kenttä on erittäin mukava tuttavuus, kunto on pääosin hyvä ja väylien erilaisuus antaa mahdollisuuden pelata hyvin monenlaisilla variaatioilla. Joulukuun alun rankat sateet olivat tosin pehmentäneet väylät sellaiseen kuntoon, että väylillä oli pakko etsiä alinomaa kuivaa kohtaa jatkolyönneille.  Korineumissa on panostettu myös harjoittelumahdollisuuksiin ja alueelta löytyy hyvä range-ja chippialue, pari puttigriiniä sekä kolme täysimittaista harjoitteluväylää.

 

Joustavaa toimintaa

Yksi erityisen mukava asia oli joustavuus peliajoissa. Caddiemasterin kanssa oli helppo sopia peliajoista, ja tarvittaessa tehdä muutoksia jos sää sellaista edellytti. Terassiravintola on sijoitettu siten, että siitä voi mukavasti katsella päätösgriinille kauniin sään vallitessa. Green fee on erikseen ostettuna sesonkiaikana lokakuun alusta toukokuun loppuun 85 euroa ja golfauton vuokra on 25 euroa. Autoa parempi vaihtoehto on kuitenkin 10 euroa maksava sähköinen kärry, sillä autolla ei saa ajaa väylälle lainkaan. Golfkärry osoittikin tarpeellisuuteensa mäkisessä maastossa viikon edetessä. Hotellissa on vain 82 huonetta, joten kentältä löytyy yleensä hyvin tilaa. Resortin ulkopuolisia pelaajia kun ei kilpailuja lukuun ottamatta ole päivittäin kovin runsaasti.

Golfresortin kodikkaat palvelut

Resortin päärakennus on viihtyisä, uima-allas, kuntosali ja pienimuotoinen spa muodostavat kodikkaan kokonaisuuden. Klubiravintolan runsas buffet kuuluu puolihoitoon, ja halutessaan voi myös pienellä maksulla kokeilla a´la carte ravintolaa. Mikäli pelaamisen sijasta tekee mieli läheiseen Kyrenian kaupunkiin, se onnistuu neljä kertaa päivässä hotellin Shuttle –bussilla. Kyrenian kaupunki ei tosin mitään kovin merkittävää nähtävää tarjoa ainakaan useammalle päivälle. Hotelli on valmistunut vuonna 2009 ja lisäosa uusine huoneineen vuonna 2011. Hotelli sijaitsee golfkentän ja klubirakennuksen yhteydessä. Nykyaikaisista ja hyvin varustelluista huoneista on näkymät vuoristoa kohden tai merelle päin. Huoneet sijaitsevat klubirakennuksen vieressä omassa rauhassaan mäntymetsän suojassa.

Eri reittivaihtoehtoja alueelle siirtymiseen

Pohjois-Kyprokselle lennot tehdään aina Turkin kautta, eli meille suomalaisille se tarkoittaa ensin lentoa Istanbuliin, ja siellä vaihtoa. Pääkaupunki Lefkosan lähellä olevalta Ercanin lentokentältä on noin puolen tunnin ajomatka Korineumiin.

Vertailussa Korineum vs Belek

Belek on jo tuttu paikka, sillä olen golfamatkaillut siellä yhteensä 7 kertaa, Korineumiin tämä oli vasta ensimmäinen pelimatkani.

Voisi todeta, että jos haluaa pelata matkallaan erilaisilla kentillä ja arvostaa luxustason hotellipalveluja, on Belek luonteva valinta. Jos taas arvostaa yksilöllistä kodinomaista palvelua rauhallisissa puitteissa eikä kaipaa joka päivä uutta kenttäkokemusta, Korineum Golf & Beach Resort on vahva ja hiukan edullisempi vaihtoehto. Sään ja matka-ajan suhteen vaihtoehdot ovat hyvin lähellä toisiaan, vaikkakin Korineumiin on aina lennettävä vaihdolla Istanbulin kautta, mikä lisää matka-aikaa jonkin verran automaattisesti.

Plussat ja miinukset Korenium

IMG_3352
picture by MattiTours
IMG_3323
picture by MattiTours

+ pienehkö hyvätasoinen hotelli, yksilöllinen palvelu ja kodikas tunnelma

+ joustavuus peliajoissa, päivägreenfeen myötä voit pelata myös enemmän kuin 18r

+ haastava kenttä, upeat maisemat ja hyvät harjoittelumahdollisuudet

+ asuminen kentän yhteydessä

– vain yksi kenttä

– pienehkö spa –tarjonta ja vähän muuta golfin ulkopuolista vapaa-ajan toimintaa

– jos golfauto on Sinulle must, kenttä on edelleen hankala, koska Korineumissa  ei saanut ainakaan nyt joulukuussa ajaa väylillä

Plussat ja miinukset Belek

20150311_123723
Lykia Links Golf Course, Belek. Picture by MattiTours

+ runsaasti hyväkuntoisia, upeita kenttiä valittavaksi

+ hyvätasoiset hotellit all inclusive -palveluilla

+ kentät lähellä toisiaan

+ upeat hiekkarannat

+ kaikki toimii, kannattaa kuitenkin muistaa varata lähtöajat ajoissa

– ei kivaa kylää / erityisiä nähtävyyksiä lähellä Belekin keskustan lisäksi (ellei pelkkä shoppailu kiinnosta)

– kaikilla hotelleilla ei ole omia golfkenttiä, jolloin peliviikosta muodostuu jo ratkaisevasti kalliimpi paketti

– kävijämäärien kasvun myötä golfkentillä ainakin syksyn ja kevään sesonkiviikoilla on taas pienen tauon jälkeen kova ruuhka ja koko ajan nouseva hintataso.

Golfpassin toimivat matkajärjestelyt Korineumissa

Golfpassin matka sujui ennakkosuunnitelmien mukaisesti, ja matkaoppaamme Petterin tarkat ja jämäkät ohjeet antoivat varmasti kaikille turvallisen olon koko viikon ajalle. Opas, joka pelaa myös itse ja asuu pidempään samassa kohteessa, tuntee alueen, kentän ja sen toimintamallit hyvin. Sen myötä matkalaisen olo helpottuu huomattavasti. Sää oli poikkeuksellisen oikukas – niin kuin se on ilmeisesti ollut koko maailmassa vuonna 2018 – silti Korineumissa vuoristo ja meri pitivät sateet enimmäkseen loitolla päiväsaikaan. Öisin vettä tosin saattoi tulla välillä rankastikin.  Yhtenäkään pelipäivänä ei silti tarvinnut kaivaa sateenvarjoa esiin, ja pelailu sujui siltä osin huolettomasti. Neljänä päivänä kuudesta pelipäivästä oli mukava aurinkoinen shortsikeli vielä joulukuussa.

Kiitos mukavalle Korineumin viikon matkaseuralle ja hyviä pelejä tulevillekin matkoille! Bridgen salojakin lienee syytä tutkailla tarkemmin, mikäli jossakin vaiheessa osutaan samaan matkakohteeseen.

Mainokset

Himos Golf

sieppaa-e1536954291696.png

Kotimaisten kenttien listaan lisään jälleen yhden oman kenttäbongauksen lisää – Himos-Patalahti Golf´in, joka sijaitsee Himoksen hiihtorinteiden kupeessa Keski-Suomessa . Kenttä on avattu nykymuodossaan 18-reikäisenä kesällä 2013. Kentän ympäristössä ja läheisyydessä on suuri määrä Himos Resort Oy:n sekä yksityisten omistamia loma-asuntoja, joka antaa kentälle oman leimansa.

Klubirakennus toimii vielä toistaiseksi aika alkeellisissa tiloissa parakkimaisessa rakennuksessa. Kentällä ei myöskään ollut tarjolla mitään ravintolapalveluita, joten niiden arviointia ei tässä artikkelissa käsitellä.

Kuten mainittua, kentän 18 väylää on rakennettu Himos-rinteiden välittömään läheisyyteen. Kapeahkon avausväylän jälkeen kenttä pääsee oikeuksiinsa erityisesti hienolla väylällä 3, jossa tilaa on runsaasti ja griiniltä avautuu upeat näkymät Jämsäläiseen  maalaismaisemaan.

 

IMG-2980

Mieleen jäivät kierrokselta erityisesti väylän 3 lisäksi reiät 9 ja 10, joista varsinkin jälkimmäinen tarjoaa monenlaisia pelistrategisia vaihtoehtoja. Väylät ja griinit olivat kohtuukuntoisia, joskin griinien nurmi tuntui olevan kovin ohutta ja pinnat osin aika savisia. Muutamat voimakkaasti muotoillut griinit olivatkin tästä syystä melko haastavia pelattavia.

3A5AE329-28F5-4E67-A1CF-6D107ADEB4FB
Väylä numero 9; par 5, 429 metriä.

Kokonaisuudessaan kenttä vaatii vielä paljon työtä, ennen kuin se voi nousta kotimaisten kenttien valiojoukkoon – raffit ja muu väylien ulkopuolinen maasto oli vielä monin paikoin kovin keskeneräisen näköistä. Mutta pala kerrallaan, kyse on kuitenkin kovin nuoresta kenttähankkeesta!

Arvosanat kentän eri osa-alueille muodostuivat seuraavanlaiseksi: Pelattavuus ja layout / 7.5, kentän kunto / 7. Caddiemaster sen sijaan saa arvosanan 8,5. Nuoren herran innokas ja palvelualtis toiminta ei jäänyt huomaamatta, ja kentälle tulijat otettiin mukavasti vastaan.  Kokonaisarvosana kentälle 7+.

GOLFETÄISYYSMITTAREIDEN VERTAILUA, OSA II

Vuonna 2012 tutkailin edellisen kerran blogissani etäisyysmittareita, ja silloin Garminin malli nousi vertailussa ykköseksi. Viimeisimmässä Criticalgolfin testissä (joka on tosin vuodelta 2017) se on valmistajan edellinen malli S6 (hinta tällä hetkellä n. 300€). Huomionarvoista tällä golfvälinesektorilla on se, että markkinoilla on toimijoita, tarjontaa ja myös hintahaitaria nyt paljon enemmän kuin 6 vuotta sitten niin ranteessa pidettävien kuin muidenkin etäisyysmittareiden ja kiikareiden osalta. Tutustu tähän testiin ohesta (englanniksi)  criticalgolf.com

Garmin S6
Garmin S6

Myös toinen iso testaaja – My Golf Spy – nosti Garmin´in testinsä ykköseksi. Siinä mallivoittaja oli uudempi Garmin S60 (hinta n. 450€). Koko testi ja vertailu on tuoreempi (v. 2018) kuin ensin mainittu ja löytyy ohesta MyGolfSpy

garmin2
Garmin S60

Uusinta teknologiaa edustaa keväällä 2018 esitelty Bushnellin kiikari, jossa on sekä perinteinen kiikariominaisuus, mutta lisäksi myös GPS, joka mahdollistaa monipuolisemmin erilaisia toimintoja. Tällaisen ”hybridikiikarin” hinta on kirjoitushetkellä hieman alle 500€.

Bushnell Hybrid Laserfinder + GPS

bushnell
Bushnell Hybrid

Allekirjoittaneella on jo vuosia ollut käytössä Garmin G6, joka näyttäisi nyttemmin poistuneen ainakin verkkokaupoista (ostettavissa toki edelleen eBayssä ja Amazonissa). GPS on palvellut hyvin vuosia niin kotimaassa kuin ulkomaisillakin kentillä, kunhan aika ajoin muistaa tehdä siihen ohjelmistopäivitykset. Ikääntyessään ja runsaan käytön myötä akunkesto lyhenee toki niin, että laite on ladattava käytännössä jokaisen täyden kierroksen jälkeen, eikä akun vaihto näihin ei ole valitettavasti mahdollista.

garmin-approach-g6-angle-cw
Garmin G6 (vuodelta 2012)

 

Päivä Hill Sidessa ja toinen Nordcenterissä

Aikoinaan ajatuksena oli, että juuri Hill-kenttä olisi ainoastaan osakkaiden käytössä ja että vieraspelaajat pääsisivät pelaamaan vain Valley´llä. Tavoitteena oli, että Valleyn green fee maksut riittäisivät molempien kenttien hoitamiseen, eikä osakkailta perittäisi lainkaan hoitovastiketta. Nykyään vieraspelaajat pääsevät onneksi myös Hill-kentälle.

IMG-2857

Jos Valley kenttä kulkeekin pääosin tasaisessa laaksossa, Hill-kentältä löytyy enemmän korkeuseroja ja vaihtelevuutta. Varsinkin Hillin takaysillä, joka kulkee mäen laella on mielenkiintoisia ja monella tapaa poikkeavia väyliä moniin kotimaisiin golfkenttiin verrattuna. Jonkun mielestä muutamat väylät saattavat olla jopa lievää kikkailua. Itse kuulun tähän joukkoon, enkä ihan pidä tämän tyylisestä lay-outista. Mäen päältä aukeaa tosin takaysillä välillä huikeat näköalat alas laaksoon.

IMG-2859

Kokonaisarvosanaksi annan kentälle 8. Klubilla oli hyvät suihkutilat myös vieraspelaajille ja lounas oli hintatasoltaan sopiva ja maittava. Kentän kunto oli myös hyvä ja alue oli hyvin hoidettu. Kentän lay-out ei muutamilla väylillä tosiaan ollut allekirjoittaneen mieleen, jonka takia arvosana jää ”vain” kahdeksikkoon.

NORDCENTER (BENZ)

Lähes 20 vuoden tauon jälkeen oli aika käydä verestämässä muistoja Raaseporissa. Täällä käyntiin ei pety koskaan, ja niin puitteet kuin kenttä (Benz) olivat parasta A-ryhmää. Majoitus + pelipaketti oli loistava tapa tutustua alueeseen ja pelata kohtuullisella hinnalla haluamansa kenttä  Åminneforsissa.

IMG-2869 (1)

BENZ

Benz on Nordcenterin kentistä se pelaajaystävällisempi, ja varsinkin aloittelevalle varmasti se oikea valinta. Ei niin, etteikö haastetta löytyisi kaikentasoisille pelaajille, siksi vaihtelevia väylät ovat, ja tarjoavat  haastetta myös moniin erilaisiin pelistrategian toteutuksiin. Nordcenterin griinit ovat tunnetusti hyvätasoisia ja vaativia – nyt helteisenä kesäpäivänä niitä ei onneksi oltu viritetty aivan huippunopeiksi.

IMG-2863

IMG-2866 (1)
Norcenter Benz päätösreikä, par 4, 320 m. Kierroksen päättää haasteellinen par-nelonen, jota reunustaa vasemmalla vesieste. Avaus lyödään hieman alamäkeen leveälle väylälle. Ihanteellinen avaus on väylän keskilinjasta hieman vasemmalle ja riittävän pitkä, jotta lähestymisen pääsee lyömään veden yli.

Nordcenter saa kokonaisarvosanan 9,5. Ravintolapalvelut olivat toimivat, vaikka pelaajia tuntui heinäkuisena päivänä olevan ruuhkaksi asti. Majoitus tapahtuu persoonallisissa historiallisissa tiloissa. Oman plussansa alueelle tuo valtakunnan tasolla korkealle rankattu fittauspiste Vili Custom Golf, jonka ammattitaitoinen ote lajiin on poikkeuksellinen. Tänne tulemme varmasti joskus uudestaan!

IMG_E2862

 

 

Kenttäbongausta Alastaro Golfissa

Kesän 2018 kotimaisten uutuuskenttien bongauksessa ensimmäiseksi osui listalle Alastaro Golf . Alastaron Virttaankankaalla aivan moottoriurheilukeskuksen kupeessa sijaitseva vuonna 2007 avattu Kosti Kurosen luomus on allekirjoittaneen 89:s kotimainen kenttä Suomessa (150:s yhteensä). Kenttä sijatsee hiekkapohjaisessa maastossa ja siksi se on mainiosti pelattavissa oli sitten hyvä tai huono sää. Kenttä sopii hyvin niin sunnuntaipelaajalle kuin  ammattilaiselle, koska valittavissa on 5 eri tiiboksia. ” Kultaiselta tiiltä” kentän pituus on jopa 6685 metriä. Kurosen tunnusmerkkejä – runsaita bunkkereita – ei pääse tälläkään kentällä pakoon.

alastaro2
18 greeni klubitalolta katsottuna

Parin rankan sadepäivän jälkeen kenttä oli todellakin pelattavassa kunnossa ja niin väylät kuin greenit laadukkaassa vireessä. Hidasta golfia ”vihaavalle” kenttä oli myös todella rauhallinen ja siirtymät lyhyitä, joten kierros sujui kiirehtimättäkin alle 3,5 tunnissa. Klubitalosta, caddiepalveluista ja kentän kunnosta arvosanaksi selkeä 9!

Alastaro4
Hiekkapohjaisen kenttäalueen kaunista luontoa

Alastaro5

Alastarossa lienee Suomen pisin par 4, väylä numero 11, jolle backtiiltä tulee mittaa muhkeat 445 m. Väylistä parhaiten jäivät itselle mieleen etuysin viimeinen, reikä 9, sekä päätösreikä 18, jossa lähestytään kentän ainoan vesiesteen yli viimeistä griiniä. Muuten väylät ovat aika tavalla samasta muotista valettuja. Omassa arvosanaskaalassani kenttä saa kokonaisarvosanan 8+.

alastaro8

 

 

Kuinka paljon draivin keskipituus on kasvanut amatööreillä 20 vuoden aikana?

IMG_1770
Allekirjoittanut ykköstiillä (Serras, Santo da Serra) Madeiralla kesäkuussa 2017. Tällä väylällä iso alamäki helpottaa rullien kanssa aika kivasti kakkoslyöntiä!

GoGolf -sivustolla Joachim Altonen siteerasi kolumnissaan juuri äskettäin tätä samaa tutkimusta, jossa vertaillaan ammattilaisten draivien kehitystä Eurooppa Tourilla, PGA Tourilla, Japan Golf Tourilla, Web.com Tourilla, LET ja LPGA -Toureilla viimeisen 20 vuoden aikana. Eurooppa Tourilla keskimääräiset draivimitat ovat kasvaneet tutkimusaikana (1996-2017) 233 metristä 251 metriin, PGA Tourilla 242:sta 260:een ja Web.com -tourilla 253 metristä 272 metriin. Vuonna 2017 keskimääräinen draivin mailanpään nopeus oli ammattilaisilla vastaavasti 184 kmh, keskimääräinen pallon lähtökulma 11,1 ° ja keskimääräinen spinni 2578 rpm. 9 % tutkimukseen osallistuneista sai mailanpään nopeudeksi draivissa 193 kmh. Tutkimuksen on tehnyt R&A Rules Ltd (The “R&A”) and the United States Golf Association (the “USGA”). Koko mielenkiintoinen tutkimusraportti on luettavissa  tästä. 

Jos tutkaillaan tutkimusaineistoa amatöörien näkökulmasta, muutokset ovat jopa hämmästyttävän pieniä – siitäkin huolimatta, että draiverien kehityksessä ainakin välinevalmistajien lupausten ja mainosten mukaan mennään joka vuosi eteenpäin valtavasti. Vuonna 2017 oli amatöörien draivin keskimitta Britanniassa 208 metriä (HCP-keskiarvo tutkituilla oli 12.1, draiveja tutkimuksessa miehillä 1700-2000/kausi ja naisilla vastaavasti 200-300/kausi ). Hämmästyttävä tulos on se, että lisäystä on vaatimattomat 8 metriä vuoteen 1996 verrattuna. Vastaava keskimääräinen draivimitta naisgolfareille vuosina 2013-2017 oli 146 metriä. Vaikka draivereiden kehitys on tuonut helppoutta ja väyläosumavarmuutta kaikentasoisille pelaajille,  lyönnin pituuteen tällä ei siis näyttäisi olleen suurtakaan merkitystä. Pallot ovat toki muuttuneet myös matkan varrella, mutta sitä tutkimuksessa ei amatöörien osalta erikseen huomioida.

Draivien keskimitat amatöörimiehillä vuodesta 1996-2017
Amatöörien draivimitat (jaardeina) eri tasoitusryhmissä vuosina 1996-2017. Ote USGA/R& A JOINT STATEMENT OF PRINCIPLES 2017

Tasoitusryhmässä HCP 6-12 muutokset ovat vuoden 2000 jälkeen todella minimaalisia. Suurin muutos on tapahtunut tasoitusryhmässä HCP 13-20. Tämä selittyy tutkimuksen mukaan sillä, että draiverin käyttö tiiboksissa aloitusmailana on lisääntynyt, erityisesti näissä korkeamman tasoituksen ryhmissä. Kun vuonna 1996 64% tasoitusryhmässä 13-20 tehdyistä avauksista tapahtui draiverilla, vastaava luku yli 21 HCP miehillä oli tuolloin 54%. Vuonna 2017 draiverin käyttö avausmailana oli noussut jo 89%:iin. (kts alla)

Draiverin käyttö eri tasoitusryhmissä vuodesta 1996 vuoteen 2017
Draiverin käyttö avausmailana vuosina 1996-2017 eri tasoitusryhmissä. Ote USGA/R& A JOINT STATEMENT OF PRINCIPLES 2017

Tutkimusaineiston pohjalta voisi todeta, että rivigolffarin nopein tapa edistää omaa peliään (ja omia draivimittojaan) ei suinkaan ole marssia joka vuosi proshoppiin uuden draiverin hakuun, vaan mieluummin vaikka laittaa sama raha pron opetukseen. Lisäämällä oikeanlaista harjoittelua ja treeniä tuo 8 metrin lisäys löytyy luultavasti jo kohtuullisen vaivattomasti olemassa olevalla ”kalustolla”.

Kirjoitin jutun swinginopeuksien ja draivimittojen yhteyksistä blogissani jo vuonna 2013 Tämä on ollut koko blogin olemassaolon aikana – ehkä hieman yllättäenkin – koko blogini luetuin artikkeli. Löydät sen ohesta

https://wordpress.com/post/mattitours.wordpress.com/748

Golf Club Parco de´Medici

Rooman keskustasta vain noin 15 km päässä sijaitseva David Mezzacanen luoma Golf Club Parco de´Medici on avattu vuonna 1990. Se osui järjestyksessään 149:ksi pelaamakseni kentäksi maaliskuussa 2018 (ulkomaisista kentistä 66:s, Italian kentistä 7:s).

Hotelli- ja pelipaketti varattiin paikallisen Milena Felicin www.mastergolf.it kautta. Vaikka kyseisestä toimijasta on monenlaisia arvioita luettavissa eri keskustelupalstoilla, omat kolmen matkan kokemukseni ( 2xRooma, 1xMilano) ovat pelkästään positiivisia. Mitään onglemia ei ole koskaan näillä matkoilla ilmennyt. Lennot olivat tällä kertaa Finnairin operoimat.

DSC_0146_2
Picture by Sheraton Parco de´ Medici

Kentällä on kolme 9 reiän kokonaisuutta; White+Blue sekä Rosso. Viimeksimainittu on ns. ”lisäkenttä”, joka on selvästi vaatimattomampi kuin itse Championship Course. Kenttäkompleksi sijaitsee aivan Sheraton Parco de Medici -hotellin yhteydessä. Itse hotelli alkaa kohta olla uudistamisen tarpeessa, mutta palvelu oli laadukasta. Hotellin yksittäiset palvelut (mm. ravintola) ovat ketjulle tyypillisesti hinnakkaita, joten kannattanee hankkia matka pakettina. Hotellissa oli ainakin pääsiäisen aikaan paljon muitakin suomalaisia, eikä osalla käynti ollut suinkaan ensimmäinen.

IMG_0132
Picture by Sheraton Parco de´Medici
IMG_2481
Klubirakennus. Picture by MattiTours
FOTO-FOTOGRAFA-RITOCCATE-033
Klubin sisätilat ovat paikalliseen tyyliin tilavat ja arvokkaan oloiset (picture by Sheraton Parco de´Medici).
laghetto (1)
White -kentän väylä 6, par 4 (313m) lähestyminen saarigriinille.

Kentälle ominaisia ovat isot vesiesteet, joita on molemmilla yhdeksiköillä runsaasti. Kenttä oli tähän aikaan keväästä hyvässä kunnossa, ja griinit kokonaisuudessaan erinomaiset.

IMG_2483
Picture by MattiTours
IMG_2490
White -kentän päätösreikä 9 on 368 metrinen par 4 (HCP 1), jossa vesi on läsnä oikealla koko matkan griinille saakka. Picture by MattiTours.

Kierroksen aikana pääsee tutustumaan myös runsaaseen eläimistöön…mm. lintuhin, pikkukilpikonniin ja vesirottiin.

IMG_2478IMG_2489

Golf Parco de´Medici kouluarvosanoin:

Roomaan on lyhyt lentomatka, ja pelaaminen onnistuu jo näin maaliskuun lopussa mainiosti, vaikka sää saattaakin silloin vielä vaihdella kovasti laidasta laitaan. Mikäli rakentaa pakettinsa itse, lennot kannattaa varata ajoissa, sillä yhdistelmä ”Rooma & pääsiäinen” on kovin suosittu! Kenttä ja hotelli ovat mukavalla etäisyydellä Roomasta, joten mahdollisuus yhdistää kulttuuri ja pelaaminen on aika vaivatonta. Sheratonista on myös shuttle-kuljetus kaupunkiin ja takaisin (sekä aamuisin Da Vincin lentokentälle), joten liikkuminen on vaivatonta.

Pääkenttä (white+blue) on mielenkiintoinen, joskaan ei ihan helpoimmasta päästä kokonaisuus. Sille arvosana 9+,  Rosson lisäysin jätän tässä yhteydessä arvostelematta. Caddiemaster -palvelut toimivat hienosti, ja kaikki toimi sovitusti ja ystävällisellä asenteella. Kenttä rullasi hienosti, eikä odottelua juuri ollut. Saimme myös halutessamme helposti ajat lisäyseille. Listan mukainen greenfee arkisin 80 eur ja viikonloppuisin ja pyhinä 100 eur. Milenan paketissa hinnat jäävät tästä murto-osaan.  Tälle 9,0. Griinit olivat huippukunnossa, väylät osin hieman saviset. Viimeaikaisilla sateilla tosin saattaa olla tähän oma osuutensa, siitä  8,5. Klubitalo on hienolla paikalla ja perinteisen arvokas, ja vaikka söimmekin klubilla lähinnä pieniä välipaloja oluen kyytipojaksi, oli hintataso siellä hyvin kohtuullinen (9,5).  Kokonaisarvosanaksi siis 9.0.

Golf Costa Adeje

After playing now this Championship golfcourse at Tenerife, the only course not so far visited is Buenavista Golf in the norther part of island. And if I take a look at  my own ranking, I consider this being one of the most interesting course in this area so far!

IMG-2367

”Located only 5 km from the resort of Playa de las Americas, Golf Costa Adeje was designed by Pepe Gancedo. Golfers can enjoy spectacular views of the Atlantic, the island of La Gomera, Playa de las Americas and the mountains of Adeje. On the whole, the greens are quite large. The course has 6 par 3, par 4 and 5 five holes. It opens with a long par 5 of 510 metres and finishes with a par 5 of 500 metres. The original wall stones, used to demarcate the former banana plantations located on these grounds, were totally restored and added to the other original landmarks of this course.”  This course is from white tee 6201, yellow and blue 5889 and red 5134 meters long.

Since its inauguration Golf Costa Adeje has become one of the most popular golf courses in Tenerife. Over 6 kilometres in overall length, the main 18-hole course offers a challenging game for golfers at every level . The weather was not the best in our play day at February 2018. The whole week was a bit cloudy and also included some rainy days. Luckily we got some sunshine also at Costa Adeje, so we could enjoy the great views. Greenfees are quite high – as they are everywhere in Tenerife at this time of year. But when comparing to Golf las Americas that same week, the experience was much more positive. Even though both courses were full, the game proceeded here smoothly without waiting, and took only about 4 hours. That´s great!

IMG-2357
It was a pity to have a cloudy day, so we could not get all the best views from this course.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

 

IMG-2366
Arriving to 18th green and the clubhouse!

So the review and the points to this course: Caddiemaster and marshall (9,5). Got very friendly customer service when booking my teetime the day before. Also the marshall told us great tips when we were at the first tee. The great thing is also here, that marshalls are following all the time groups, and giving friendly advice to play in evaluated time.  Layout and condition (also 9,5). Greens were fast (as compared to courses in Finland) but in good condition. Restaurant (9,0), had only couple of beers, so it is difficult to give the whole picture. Final grade to this course is 9+.

Thanks also to my nice and friendly playing partners Helen and Dave, who gave me good tips about Norfolk coast and its Links Courses. Hope to visit there some day too!

 

 

Ensio muistelee golfkautta 2017

Supersankarimme Ension mailat on nyt laitettu talvivarastoon ja kengät rasvattu odottamaan kauden 2018 alkamista. On siis aika katsoa hieman peräpeiliin,  ja tehdä pikaista analyysiä menneestä kaudesta. Millaisia muistoja Ensio on pakannut itselleen talven pimeisiin iltoihin mieleen palautettavaksi? Onnistumisia ja iloisia aurinkoisia pelipäiviä? Vaiko ne pahimmat mokat kesältä 2017? Mikäli olet tutustunut Ensioon jo aiemmin, arvannet varmaan myös vastauksen!

golfer_650x366

Avaukset

Ensio teki edellisenä talvena välineostoksia, ja vaihtoi uuden draiverinsa joulun tietämillä englantilaisesta verkkokaupasta ostamaansa kalliiseen stiff-vartiseen uututeen. Kuten olettaa saattaa, maila ei toiminut ja se myytiin jo toukokuussa golfkirppiksellä ja palattiin vanhaan avausmailaan. Vaikka avaukset sujuisivat paljon paremmin ja suoremmin bägistä löytyvällä tutulla puu-5:lla, Ensio käyttää jatkuvasti avauksiin draiveriaan – valitettavan huonoin tuloksin! ”Enhän minä kehtaa mennä tiiboksiin sellaisen pikkutikun kanssa” , Ensio totesi useasti jälkeenpäin mailavalintaansa etsiessään palloaan oikealta metsästä!

Rautalyönnit

 

divot1
Picture by Ian Hardy, GolfHabits

Ensio ei ole koskaan käynyt pron pakeilla eikä ainakaan fittaamassa mailojaan, ja siksi(kin) hänellä on hieman liian pitkät mailat omaan mittaansa nähden.  Ja kun asento ei ole kohdallaan, on varsinkin keskiraudoilla välillä vaikea osua kohteeseen – siis tuohon pieneen valkeaan palloon! Ja tästä seuraa entistä suurempi jännitys niin koko kroppaan kuin päähän. Tämä on ollut Ensiolla murheena koko kesän!

Lähipeli

Lähipelin osalta Ensio on aina kuulunut joukkoon, jonka mielestä ”lahjattomat harjoittelee”. Vaikka keskimääräisellä kierroksella Ensio käyttää lähes poikkeuksetta neljällä-viidellä griinillä kolme puttia, ei lähipeliä harjoitella. Rangella käydään iskemässä muutamat draivit, ja sitten painellaan hiki hatussa ykköstiille!

The_Art_of_the_Club_Throw

Tasoitus

Ensio asetti kesän tavoitteekseen saada tasoituksensa alle 28:n, jotta hänellä olisi mahdollisuus pelata kentällä kuin kentällä – niin kotimaassa kuin maailmalla. Vaan kuinka kävikään! Kauden lopuksi tasoitus on noussut 29.1:een (lähtötilanne kauden alussa oli HCP 28.6.). Ensio ei jättänyt tasoituskortteja kuin kilpailujen yhteydessä, ja kuten olemme aikaisemmin todenneet, se ei ole suinkaan se paikka, jossa Ensio pääsee edes lähelle parhaimpaansa. ”Ensi kesänä laitetaan se tasoitus uuteen uskoon vaikka väkisin”, hän toteaa kauden lopuksi kiukkuisena!

Kauden muistot

Mitä sitten lopulta Ensiolle jäi muistoihin kaudesta 2017. Paljon huonoja lyöntejä, kilpailujännitystä, turhautumista ja tuskastumista. Jossakin vaiheessa heinäkuuta Ensio oli jo valmis myymään mailansa, lopettamaan kokonaan tämän harrastuksen ja siirtymään pitsinnypläyksen kiehtovaan maailmaan.

Vaikka Ensiolla oli kesän aikana muutamia todella hyviä kierroksia ystävien kanssa, niitä hän ei varastoinut mieleensä. Työkaverin kanssa kesäkuussa juuri loman alettua kotikentällä pelattu 39 bogeypistettä tuli kuin huomaamatta. Mutta silloin Ensio keskittyikin kentällä positiivisiin ajatuksiin ja kauniista kesäisestä säästä nauttimiseen, eikä stressannut omien lyöntien tekniikkavirheistä, eikä hänen pelinsä kannalta strategisesti vääriin paikkoihin sijoitetuista bunkkereista joista kentän suunnittelija on vastuussa. Saattoipa olla jopa niin, että tuolla nimenomaisella kierroksella Ensio ei kertaakaan edes kironnut ääneen, eikä heittänyt mailaa huonon suorituksen jälkeen.

Mike-Weir-bad-shot
Picture by FrogsWorld

Näillä eväillä Ensio kaivaa mailansa taas keväällä 2018 esiin, ja lähtee kohti uusia epäonnistumisia! Sellaista se on tämä kolopallo!

"Kokemuksia golfin pelaamisesta ja kentistä Suomessa ja maailmalla. Lyhyitä arvosteluja golfvälineistä ja vinkkejä mentaaliharjoitteluun. Tekstit suomeksi ja englanniksi. Experiences from golf courses in Finland and abroad. Short reviews of golf equipment and tips for mental training. Texts written in finnish and english."

%d bloggers like this: