Kesän 2018 kotimaisten uutuuskenttien bongauksessa ensimmäiseksi osui listalle Alastaro Golf . Alastaron Virttaankankaalla aivan moottoriurheilukeskuksen kupeessa sijaitseva vuonna 2007 avattu Kosti Kurosen luomus on allekirjoittaneen 89:s kotimainen kenttä Suomessa (150:s yhteensä). Kenttä sijatsee hiekkapohjaisessa maastossa ja siksi se on mainiosti pelattavissa oli sitten hyvä tai huono sää. Kenttä sopii hyvin niin sunnuntaipelaajalle kuin ammattilaiselle, koska valittavissa on 5 eri tiiboksia. ” Kultaiselta tiiltä” kentän pituus on jopa 6685 metriä. Kurosen tunnusmerkkejä – runsaita bunkkereita – ei pääse tälläkään kentällä pakoon.
18 greeni klubitalolta katsottuna
Parin rankan sadepäivän jälkeen kenttä oli todellakin pelattavassa kunnossa ja niin väylät kuin greenit laadukkaassa vireessä. Hidasta golfia ”vihaavalle” kenttä oli myös todella rauhallinen ja siirtymät lyhyitä, joten kierros sujui kiirehtimättäkin alle 3,5 tunnissa. Klubitalosta, caddiepalveluista ja kentän kunnosta arvosanaksi selkeä 9!
Hiekkapohjaisen kenttäalueen kaunista luontoa
Alastarossa lienee Suomen pisin par 4, väylä numero 11, jolle backtiiltä tulee mittaa muhkeat 445 m. Väylistä parhaiten jäivät itselle mieleen etuysin viimeinen, reikä 9, sekä päätösreikä 18, jossa lähestytään kentän ainoan vesiesteen yli viimeistä griiniä. Muuten väylät ovat aika tavalla samasta muotista valettuja. Omassa arvosanaskaalassani kenttä saa kokonaisarvosanan 8+.
Allekirjoittanut ykköstiillä (Serras, Santo da Serra) Madeiralla kesäkuussa 2017. Tällä väylällä iso alamäki helpottaa rullien kanssa aika kivasti kakkoslyöntiä!
GoGolf -sivustolla Joachim Altonen siteerasi kolumnissaan juuri äskettäin tätä samaa tutkimusta, jossa vertaillaan ammattilaisten draivien kehitystä Eurooppa Tourilla, PGA Tourilla, Japan Golf Tourilla, Web.com Tourilla, LET ja LPGA -Toureilla viimeisen 20 vuoden aikana. Eurooppa Tourilla keskimääräiset draivimitat ovat kasvaneet tutkimusaikana (1996-2017) 233 metristä 251 metriin, PGA Tourilla 242:sta 260:een ja Web.com -tourilla 253 metristä 272 metriin. Vuonna 2017 keskimääräinen draivin mailanpään nopeus oli ammattilaisilla vastaavasti 184 kmh, keskimääräinen pallon lähtökulma 11,1 ° ja keskimääräinen spinni 2578 rpm. 9 % tutkimukseen osallistuneista sai mailanpään nopeudeksi draivissa 193 kmh. Tutkimuksen on tehnyt R&A Rules Ltd (The “R&A”) and the United States Golf Association (the “USGA”). Koko mielenkiintoinen tutkimusraportti on luettavissa tästä.
Jos tutkaillaan tutkimusaineistoa amatöörien näkökulmasta, muutokset ovat jopa hämmästyttävän pieniä – siitäkin huolimatta, että draiverien kehityksessä ainakin välinevalmistajien lupausten ja mainosten mukaan mennään joka vuosi eteenpäin valtavasti. Vuonna 2017 oli amatöörien draivin keskimitta Britanniassa 208 metriä (HCP-keskiarvo tutkituilla oli 12.1, draiveja tutkimuksessa miehillä 1700-2000/kausi ja naisilla vastaavasti 200-300/kausi ). Hämmästyttävä tulos on se, että lisäystä on vaatimattomat 8 metriä vuoteen 1996 verrattuna. Vastaava keskimääräinen draivimitta naisgolfareille vuosina 2013-2017 oli 146 metriä. Vaikka draivereiden kehitys on tuonut helppoutta ja väyläosumavarmuutta kaikentasoisille pelaajille, lyönnin pituuteen tällä ei siis näyttäisi olleen suurtakaan merkitystä. Pallot ovat toki muuttuneet myös matkan varrella, mutta sitä tutkimuksessa ei amatöörien osalta erikseen huomioida.
Amatöörien draivimitat (jaardeina) eri tasoitusryhmissä vuosina 1996-2017. Ote USGA/R& A JOINT STATEMENT OF PRINCIPLES 2017
Tasoitusryhmässä HCP 6-12 muutokset ovat vuoden 2000 jälkeen todella minimaalisia. Suurin muutos on tapahtunut tasoitusryhmässä HCP 13-20. Tämä selittyy tutkimuksen mukaan sillä, että draiverin käyttö tiiboksissa aloitusmailana on lisääntynyt, erityisesti näissä korkeamman tasoituksen ryhmissä. Kun vuonna 1996 64% tasoitusryhmässä 13-20 tehdyistä avauksista tapahtui draiverilla, vastaava luku yli 21 HCP miehillä oli tuolloin 54%. Vuonna 2017 draiverin käyttö avausmailana oli noussut jo 89%:iin. (kts alla)
Draiverin käyttö avausmailana vuosina 1996-2017 eri tasoitusryhmissä. Ote USGA/R& A JOINT STATEMENT OF PRINCIPLES 2017
Tutkimusaineiston pohjalta voisi todeta, että rivigolffarin nopein tapa edistää omaa peliään (ja omia draivimittojaan) ei suinkaan ole marssia joka vuosi proshoppiin uuden draiverin hakuun, vaan mieluummin vaikka laittaa sama raha pron opetukseen. Lisäämällä oikeanlaista harjoittelua ja treeniä tuo 8 metrin lisäys löytyy luultavasti jo kohtuullisen vaivattomasti olemassa olevalla ”kalustolla”.
Kirjoitin jutun swinginopeuksien ja draivimittojen yhteyksistä blogissani jo vuonna 2013 Tämä on ollut koko blogin olemassaolon aikana – ehkä hieman yllättäenkin – koko blogini luetuin artikkeli. Löydät sen ohesta
Rooman keskustasta vain noin 15 km päässä sijaitseva David Mezzacanen luoma Golf Club Parco de´Medici on avattu vuonna 1990. Se osui järjestyksessään 149:ksi pelaamakseni kentäksi maaliskuussa 2018 (ulkomaisista kentistä 66:s, Italian kentistä 7:s).
Hotelli- ja pelipaketti varattiin paikallisen Milena Felicin www.mastergolf.it kautta. Vaikka kyseisestä toimijasta on monenlaisia arvioita luettavissa eri keskustelupalstoilla, omat kolmen matkan kokemukseni ( 2xRooma, 1xMilano) ovat pelkästään positiivisia. Mitään onglemia ei ole koskaan näillä matkoilla ilmennyt. Lennot olivat tällä kertaa Finnairin operoimat.
Picture by Sheraton Parco de´ Medici
Kentällä on kolme 9 reiän kokonaisuutta; White+Blue sekä Rosso. Viimeksimainittu on ns. ”lisäkenttä”, joka on selvästi vaatimattomampi kuin itse Championship Course. Kenttäkompleksi sijaitsee aivan Sheraton Parco de Medici -hotellin yhteydessä. Itse hotelli alkaa kohta olla uudistamisen tarpeessa, mutta palvelu oli laadukasta. Hotellin yksittäiset palvelut (mm. ravintola) ovat ketjulle tyypillisesti hinnakkaita, joten kannattanee hankkia matka pakettina. Hotellissa oli ainakin pääsiäisen aikaan paljon muitakin suomalaisia, eikä osalla käynti ollut suinkaan ensimmäinen.
Picture by Sheraton Parco de´MediciKlubirakennus. Picture by MattiToursKlubin sisätilat ovat paikalliseen tyyliin tilavat ja arvokkaan oloiset (picture by Sheraton Parco de´Medici).White -kentän väylä 6, par 4 (313m) lähestyminen saarigriinille.
Kentälle ominaisia ovat isot vesiesteet, joita on molemmilla yhdeksiköillä runsaasti. Kenttä oli tähän aikaan keväästä hyvässä kunnossa, ja griinit kokonaisuudessaan erinomaiset.
Picture by MattiToursWhite -kentän päätösreikä 9 on 368 metrinen par 4 (HCP 1), jossa vesi on läsnä oikealla koko matkan griinille saakka. Picture by MattiTours.
Kierroksen aikana pääsee tutustumaan myös runsaaseen eläimistöön…mm. lintuhin, pikkukilpikonniin ja vesirottiin.
Golf Parco de´Medici kouluarvosanoin:
Roomaan on lyhyt lentomatka, ja pelaaminen onnistuu jo näin maaliskuun lopussa mainiosti, vaikka sää saattaakin silloin vielä vaihdella kovasti laidasta laitaan. Mikäli rakentaa pakettinsa itse, lennot kannattaa varata ajoissa, sillä yhdistelmä ”Rooma & pääsiäinen” on kovin suosittu! Kenttä ja hotelli ovat mukavalla etäisyydellä Roomasta, joten mahdollisuus yhdistää kulttuuri ja pelaaminen on aika vaivatonta. Sheratonista on myös shuttle-kuljetus kaupunkiin ja takaisin (sekä aamuisin Da Vincin lentokentälle), joten liikkuminen on vaivatonta.
Pääkenttä (white+blue) on mielenkiintoinen, joskaan ei ihan helpoimmasta päästä kokonaisuus. Sille arvosana 9+, Rosson lisäysin jätän tässä yhteydessä arvostelematta. Caddiemaster -palvelut toimivat hienosti, ja kaikki toimi sovitusti ja ystävällisellä asenteella. Kenttä rullasi hienosti, eikä odottelua juuri ollut. Saimme myös halutessamme helposti ajat lisäyseille. Listan mukainen greenfee arkisin 80 eur ja viikonloppuisin ja pyhinä 100 eur. Milenan paketissa hinnat jäävät tästä murto-osaan. Tälle 9,0. Griinit olivat huippukunnossa, väylät osin hieman saviset. Viimeaikaisilla sateilla tosin saattaa olla tähän oma osuutensa, siitä 8,5. Klubitalo on hienolla paikalla ja perinteisen arvokas, ja vaikka söimmekin klubilla lähinnä pieniä välipaloja oluen kyytipojaksi, oli hintataso siellä hyvin kohtuullinen (9,5). Kokonaisarvosanaksi siis 9.0.
After playing now this Championship golfcourse at Tenerife, the only course not so far visited is BuenavistaGolf in the norther part of island. And if I take a look at my own ranking, I consider this being one of the most interesting course in this area so far!
”Located only 5 km from the resort of Playa de las Americas, Golf Costa Adeje was designed by Pepe Gancedo. Golfers can enjoy spectacular views of the Atlantic, the island of La Gomera, Playa de las Americas and the mountains of Adeje. On the whole, the greens are quite large. The course has 6 par 3, par 4 and 5 five holes. It opens with a long par 5 of 510 metres and finishes with a par 5 of 500 metres. The original wall stones, used to demarcate the former banana plantations located on these grounds, were totally restored and added to the other original landmarks of this course.” This course is from white tee 6201, yellow and blue 5889 and red 5134 meters long.
Since its inauguration Golf Costa Adeje has become one of the most popular golf courses in Tenerife. Over 6 kilometres in overall length, the main 18-hole course offers a challenging game for golfers at every level . The weather was not the best in our play day at February 2018. The whole week was a bit cloudy and also included some rainy days. Luckily we got some sunshine also at Costa Adeje, so we could enjoy the great views. Greenfees are quite high – as they are everywhere in Tenerife at this time of year. But when comparing to Golf las Americas that same week, the experience was much more positive. Even though both courses were full, the game proceeded here smoothly without waiting, and took only about 4 hours. That´s great!
It was a pity to have a cloudy day, so we could not get all the best views from this course.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Arriving to 18th green and the clubhouse!
So the review and the points to this course: Caddiemaster and marshall (9,5). Got very friendly customer service when booking my teetime the day before. Also the marshall told us great tips when we were at the first tee. The great thing is also here, that marshalls are following all the time groups, and giving friendly advice to play in evaluated time. Layout and condition (also 9,5). Greens were fast (as compared to courses in Finland) but in good condition. Restaurant (9,0), had only couple of beers, so it is difficult to give the whole picture. Final grade to this course is 9+.
Thanks also to my nice and friendly playing partners Helen and Dave, who gave me good tips about Norfolk coast and its Links Courses. Hope to visit there some day too!
Supersankarimme Ension mailat on nyt laitettu talvivarastoon ja kengät rasvattu odottamaan kauden 2018 alkamista. On siis aika katsoa hieman peräpeiliin, ja tehdä pikaista analyysiä menneestä kaudesta. Millaisia muistoja Ensio on pakannut itselleen talven pimeisiin iltoihin mieleen palautettavaksi? Onnistumisia ja iloisia aurinkoisia pelipäiviä? Vaiko ne pahimmat mokat kesältä 2017? Mikäli olet tutustunut Ensioon jo aiemmin, arvannet varmaan myös vastauksen!
Avaukset
Ensio teki edellisenä talvena välineostoksia, ja vaihtoi uuden draiverinsa joulun tietämillä englantilaisesta verkkokaupasta ostamaansa kalliiseen stiff-vartiseen uututeen. Kuten olettaa saattaa, maila ei toiminut ja se myytiin jo toukokuussa golfkirppiksellä ja palattiin vanhaan avausmailaan. Vaikka avaukset sujuisivat paljon paremmin ja suoremmin bägistä löytyvällä tutulla puu-5:lla, Ensio käyttää jatkuvasti avauksiin draiveriaan – valitettavan huonoin tuloksin! ”Enhän minä kehtaa mennä tiiboksiin sellaisen pikkutikun kanssa” , Ensio totesi useasti jälkeenpäin mailavalintaansa etsiessään palloaan oikealta metsästä!
Rautalyönnit
Picture by Ian Hardy, GolfHabits
Ensio ei ole koskaan käynyt pron pakeilla eikä ainakaan fittaamassa mailojaan, ja siksi(kin) hänellä on hieman liian pitkät mailat omaan mittaansa nähden. Ja kun asento ei ole kohdallaan, on varsinkin keskiraudoilla välillä vaikea osua kohteeseen – siis tuohon pieneen valkeaan palloon! Ja tästä seuraa entistä suurempi jännitys niin koko kroppaan kuin päähän. Tämä on ollut Ensiolla murheena koko kesän!
Lähipeli
Lähipelin osalta Ensio on aina kuulunut joukkoon, jonka mielestä ”lahjattomat harjoittelee”. Vaikka keskimääräisellä kierroksella Ensio käyttää lähes poikkeuksetta neljällä-viidellä griinillä kolme puttia, ei lähipeliä harjoitella. Rangella käydään iskemässä muutamat draivit, ja sitten painellaan hiki hatussa ykköstiille!
Tasoitus
Ensio asetti kesän tavoitteekseen saada tasoituksensa alle 28:n, jotta hänellä olisi mahdollisuus pelata kentällä kuin kentällä – niin kotimaassa kuin maailmalla. Vaan kuinka kävikään! Kauden lopuksi tasoitus on noussut 29.1:een (lähtötilanne kauden alussa oli HCP 28.6.). Ensio ei jättänyt tasoituskortteja kuin kilpailujen yhteydessä, ja kuten olemme aikaisemmin todenneet, se ei ole suinkaan se paikka, jossa Ensio pääsee edes lähelle parhaimpaansa. ”Ensi kesänä laitetaan se tasoitus uuteen uskoon vaikka väkisin”, hän toteaa kauden lopuksi kiukkuisena!
Kauden muistot
Mitä sitten lopulta Ensiolle jäi muistoihin kaudesta 2017. Paljon huonoja lyöntejä, kilpailujännitystä, turhautumista ja tuskastumista. Jossakin vaiheessa heinäkuuta Ensio oli jo valmis myymään mailansa, lopettamaan kokonaan tämän harrastuksen ja siirtymään pitsinnypläyksen kiehtovaan maailmaan.
Vaikka Ensiolla oli kesän aikana muutamia todella hyviä kierroksia ystävien kanssa, niitä hän ei varastoinut mieleensä. Työkaverin kanssa kesäkuussa juuri loman alettua kotikentällä pelattu 39 bogeypistettä tuli kuin huomaamatta. Mutta silloin Ensio keskittyikin kentällä positiivisiin ajatuksiin ja kauniista kesäisestä säästä nauttimiseen, eikä stressannut omien lyöntien tekniikkavirheistä, eikä hänen pelinsä kannalta strategisesti vääriin paikkoihin sijoitetuista bunkkereista joista kentän suunnittelija on vastuussa. Saattoipa olla jopa niin, että tuolla nimenomaisella kierroksella Ensio ei kertaakaan edes kironnut ääneen, eikä heittänyt mailaa huonon suorituksen jälkeen.
Picture by FrogsWorld
Näillä eväillä Ensio kaivaa mailansa taas keväällä 2018 esiin, ja lähtee kohti uusia epäonnistumisia! Sellaista se on tämä kolopallo!
Costa Blancan alueella Torrevieja ympäristöineen tarjoaa 8 laadukasta kenttää. Siksi alue on ollut jo useita vuosia monien suomalaistenkin suosikkikohde niin pidemmille talvikausille kuin viikon-kahden omatoimi- tai ryhmämatkoille. Alueen sää on myös todella sopiva pitkälle syksyyn, mikä lisää alueen kiinnostavuutta kaikkien muidenkin skandinaavisten golfareitten keskuudessa. Tällä viikon Golfpassin organisoimalla matkalla pääkohteemme oli La Finca Golf, jonka lisäksi tutustuimme Villamartinin ja Las Ramblaksen kenttiin. La Fincassa oli lisäksemme majoittuneena paljon niin ruotsalaisia kuin norjalaisia ryhmiä. Tämän aisti (ja erityisesti kuuli) iltaisin niin ravintola Jardines La Fincassa kuin baareissakin.
La Finca Golf
Majoituspaikkamme La Finca Golf and Spa Resort on tyylikäs 5 tähden hotelli, joka sijaitsee vajaan 20 km päässä Torreviejasta sisämaahan. Hintataso hotellissa on hotelliluokituksesta johtuen aika korkea.
Hotellin yhteydessä Algorfassa sijaitseva La Finca Golf on kuuluisan espanjalaisen arkkitehdin Pepe Gancedon käsialaa. Kenttä levittäytyy avoimeen laaksoon kauniiseen luonnonmiljööseen, ja monella väylällä taustalla siintävät upeat vuoristonäkymät. Aina hyväkuntoinen La Finca on epäilemättä yksi Costa Blancan ja koko Espanjan parhaimmistoon kuuluvista kentistä, ja sille on veikkailtu huhupuheissa jopa Ryder Cup -isännyyttä joskus tulevaisuudessa.
Kenttä on kohtuullisen pitkä, backteeltä lähes 6.400 m, ja keltaisiltakin yli 6 km. Useat vesiesteet, jokiuomat ja alueen ajoittainen tuulisuus luovat lisäksi omat haasteensa. Tilaa kentällä on onneksi runsaasti, eikä pallojen haeskeluun kulu siksi paljon aikaa. Kenttä oli lokakuussa äärimmäisen täynnä, joten pelikierrokset venyivät järjestään yli 5 tunnin. Mukava kenttä, joka tarjoaa haastetta kaikentasoisille pelaajille!
Arvosanat La Finca Golf: Caddiemaster: 9,0 (ylimääräinen 9 reikää järjestyi vielä lähtöpäivän aamuksi pikakyselyllä). Pelattavuus; 9,0. Kentän kunto (lokakuu 2017); 8,5. Griinit olivat tasalaatuiset ja nopeat, arvosanaa laskevat luokattomat bunkkerit, joissa kivikovan pohjan päällä oli hiekkaa vain ripaus. Klubin ravintola; 8,0 (hintataso kohtuullinen) Kokonaisarvosanaksi kentälle muodostuu näin ollen 8,5.
Campo de Golf Villamartin
Golf Villamartin sijaitsee reilun puolen tunnin ajomatkan päässä La Fincasta etelään Torreviejan eteläpuolella samannimisen kylän keskellä. Kentän on suunnitellut Paul Putman, ja se on rakennettu kumpuilevalle maaperälle, jossa etuysi on kentän korkeimmalla puolella ja vastaavasti takaysi laaksomaisemmalla maaperällä. Yksi kentän näkyvä ominaispiirre – jonkun mielestä jopa negatiivinen ominaisuus – ovat useat väylät, joissa tulee runsaasti eteen ns. piilolyöntejä. Mittaa keltaisilta 5.800 m ja punaisilta 5.003 m.
Arvosanat Villamartin: Caddimaster: 8,5. Pelattavuus; 7,5. Kentän kunto 8,5. Klubin ravintola; 8,5. Ruoka oli hyvää, ja tarjoilu toimi hyvin. Kokonaisarvosanaksi kentälle muodostuu näin ollen 8 +.
Las Ramblas de Campoamor
Maisemiltaan viikon ylivoimanen ykkönen oli Las Ramblas. Se on myös Pepe Cancedon käsialaa. Kentällä on todella paljon puita, vesiesteitä ja korkeuseroja. Kentän vaikeudessa piilee myös sen viehättävyys ja mielenkiinto. Auto on tällä kentällä ehdoton, mikäli epäilee yhtään omaa kestävyyttään.
Kentällä on muutamia mieleenpainuvia väyliä, kuten väylä 13 (par 3), sekä etuysin väylä 4 (par 5), joka antaa välitasanteineen pelaajalle monta vaihtelevaa tapaa pelata kyseinen väylä. Virheosuma tai suunta tarkoittaa auttamatta pallon katoamista rotkojen uumeniin.
Tämä kenttä oli vaikeudestaan huolimatta oma suosikkini pelien osalta tälle peliviikolle, vaikka muut fasiliteetit vähän laskevat kokonaisarviota. Arvosanat Las Ramblas: Caddimaster: 8,0. Pelattavuus; 8,5. Kentän kunto 8,5. Klubin ravintola; 7,0. Täällä oli näiden kolmen kohteen osalta tylyin palvelu. Kokonaisarvosanaksi kentälle muodostuu näin ollen 8,0.
Golfpassin 20 hengen ryhmä sai onnekseen nauttia koko viikon todella lämpimistä ja aurinkoisista pelikeleistä, ja vain välipäivänä keskiviikkona alueella sateli hieman. Samalla viikolla oli eri puolilla Espanjaa nimittäin todella kovia rankkasateita, mutta Alicanten alueelle nämä eivät iloksemme osuneet. Suomeen palattuamme talven tulon aisti heti lentokentällä – mittari oli painunut kotimaassa jo pakkasen puolelle 😦
Kataloniassa ja Costa Blancan alueella on tämän matkan jälkeen bongattuna jo kymmenkunta kenttää Gironassa, Sitgesissä, Saloussa ja nyt Torreviejan alueella. Näistä kaikista (samoin kuin muista Espanjan kentistä) löydät omat kuvaukset blogini uumenista. Kommentoi vapaasti, ja anna myös omia ehdotuksiasi parhaista pelikokemuksistasi sekä Espanjassa että muualla!
Vanhan golftuttumme ja väylien supersankarin ”Ension” kesä on kulunut murehtiessa omaa peliä. Se ei ole oikein missään vaiheessa kautta ottanut oikeaa kurssia, vaan peli on ollut aikamoista takkua – oli sitten kysymys omasta kotikentästä tai muutamista vieraskentistä joilla Ensio on kesän aikana vieraillut. Ensio itse on sitä mieltä, että tekniikka on pahasti pielessä, ja on muistuttanut siitä toistuvasti myös itselleen – käytännössä ennen jokaista lyöntiä – ja tämä on myös varmistanut sen, että se todellakin on ollut pielessä koko ajan.
Picture owned by ”Ultimate Golf Advantage”
Jatkuvien epäonnistumisten johdosta Ensiolle on syntynyt syvä viha-rakkaussuhde koko lajiin. Tavallaan hän rakastaa lajia yli kaiken, mutta kentällä pelatessaan vihaa sitä. Ei Ension tekniikka ole tokikaan pro -tasoa, sen hän toki ymmärtää. Mutta omalla kotikentällään hyvänä päivänä par on syntynyt ainakin kerran vuosien saatossa käytännössä jokaiselle väylälle. Ja tämä on ollut mahdollista Ension olemassa olevilla taidoillakin. Mutta nämä onnistumiset ja positiiviset muistikuvat tuppaavat vain Ensiolta aina unohtumaan. Epäonnistuneet lyönnit ja tapahtumat ovat syöpyneet paljon syvemmälle hänen alitajuntaansa. Niihin on myös aina helppo palata, ja kertoa se myös pelikavareille, jolloin epäonnistumisen pelko on paljon pienempi ja huonoille lyönneille löytyy aina ”se hyvä selitys”.
”Tässä väylällä avaan yleensä kyllä tuonne vasemmalle vesiesteeseen”, Ensio toteaa pelikumppanilleen taas harkkakierroksella! Ja kuinka ollakaan, siellähän se pallo avauksen jälkeen lepää. ”Mitäs minä sanoin”, Ensio toteaa lyönnin jälkeen. ”Tällä väylällä taas en ole saanut kertaakaan palloa pysymään poissa tuolta oikealta metsästä”, Ensio toteaa myöhemmin takaysillä. Ja kas kummaa, ei saa näin ollen nytkään!
Ension kielteisen pelipsykologian kierre on nielaissut koko miehen mukaansa. Eikä tästä ajattelumallista ole helppoa päästä irti. Se kun on hänen elämänfilosofiansa myös kaikessa muussa elämään liittyvässä. ”Pessimisti ei pety”, on Ension mielilausahduksia.
”Taidanpa lähteä rangelle tästä hiomaan draiveja”, Ensio toteaa kierroksen jälkeen. ”Siellä ne lyönnit kyllä toimivat ihan kohtuullisesti”. ”Kuinkahan ne hyvät avaukset ja lähestymiset saisi siirrettyä tänne kentälle”, Ensio miettii itsekseen…
Heinäkuun alun bongaus tuotti kaksi uutta kotímaista kenttää – numerot 86 ja 87. Paltamo Golf ja Hangon golf. Niistä arviot ohessa!
Hangon Golf´in klubirakennus ja iso ulkoterassi
Paltamon kenttä on ollut pitkään bongauslistalla. Mutta sinne (niin kuin myös Hankoon) on näiltä lakeuksilta matkaa, joten molemmat vaativat autolla kilometrien ”nielemistä”.
Paltamo Golf
Paltamo oli tosiaan juuri niin hyvä, kuin siitä oli tarinaa kuulunut ja kenttää kehuttu. Paitsi että kenttä oli aivan erinomaisessa kunnossa kesällä 2017, se on myös mielenkiintoinen, sopivan haastava ja vaihteleva. Vaikka takaysi onkin slopattu vaikeammaksi, ensikertalaiselle se oli selkeämpi pelattava, koska koko ajan tiesi mitä tuleman piti. Etuysillä on enemmän sellaisia väyliä, joissa määrämittaiset avaukset ovat tarpeen.
Takaysi, väylä 12, HCP 1, 389 m. par 4.
Paltamon Väylä 12 on yksi haastavimpia par4:sia kotimaassa. Veden ylitys vaatii erinomaisen draivin ja edelleen jää todella vaativa ja pitkä kakkoslyönti. Hieno väylä joka tapauksessa. Ja juttuun tämä nostetaan tietenkin siksi, että tähän syntyi päivän ainoa birdie, toim.huom! 🙂
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Takaysillä on monta muutakin valokuvauksellista väylää. Ja järveltä puhaltava tuuli täytyy aina näillä rantaväylillä ottaa huomioon. Arvosanat Paltamolle: Caddimaster; 9,0 Pelattavuus; 9,5. Kentän kunto (heinäkuu 2017); 9,5. Ravintola; 9,0. Kokonaisarvosana 9,5.
Hangon Golf
Matkalla Hankoon pelattiin muistoja verestäen Kytäjän South-East, joka on edelleen yksi suosikeistani kotimaassa, tällä kertaa poikkeuksellisesti autolla pelaten. Täytyy muuten todeta, että jotakin golfin peluusta olennaista häviää autolla liikuttaessa, joten tätä harrastan jatkossa entistäkin vähemmän. Golf ja kävely kuuluvat olennaisesti mielestäni tähän lajiin.
Kytäjän South-East -kenttä oli aivan upeassa kunnossa. Tälle antaisin edelleen 10 pistettä.
Mutta sitten varsinaiseen asiaan – eli Hangon Golf´iin. Kenttä, jolla kuulemani mukaan on yksi tämän valtakunnan pisimmistä pelikausista sijantinsa johdosta. Ja maapohja on tosiaan juuri sellainen, että se luultavasti antaa tällaiseen hyvät mahdollisuudet. Saimme oppaiksemme kesäiselle kierrokselle kaksi klubin vakioherrasmiestä, jotka paitsi valottivat kentän historiaa ja nykytilaa, olivat myös aivan verrattomia seuramiehiä. Kiitos Kari ja Martin hauskasta päivästä!
Hangon Golf, väylä 2, Par 3. Vain 122 m, mutta todella haastavasti lähestyttävä griini. myös muodoiltaan.
Hangon golf oli kesälauantaina aivan täyteen buukattu. Herrojen mukaan kyse on kuitenkin vain muutamista kesän viikoista. Kunto on ok, mutta niin griinit kuin väylätkin olivat kovin eritasoisia, kuivia ja kovia. Varsinkin vanhempi takaysi vaatisi kyllä kohta jonkinlaista kunnostusta. Kentän kunnolle pisteet 7,5.
Pelattavuus on ok – varsinkin kun seurassa oli kaksi jäsentä, jotka neuvoivat mihin milloinkin kannattaa lyönti sijoittaa. Oudolle amatöörille tämä kenttä (erityisesti etuysi) olisi varmasti melkoinen ”pallosyöppö”. Kenttä ei ole keltaisilta mahdottoman pitkä, mutta vaatii tarkkuutta ja järjen käyttöä koko ajan. Pelattavuus ja layout 7,5.
Kentän HCP 1:n on väylä numero 15. 348 metrinen par 4, jossa on vesi on läsnä niin avauksessa kuin lähestymisessäkin.
Klubilla hintataso oli aika korkea, ruokaa emme tällä kertaa täällä nauttineet, joten arvosana jää kahvien, kierroksen jälkeisten spekulaatio-oluiden ja jäätelön varaan, tästä 8 miinus. Kokonaisarvosana Hangolle 7,5.
Hauska peliseura korvaa aika monia miinusmerkkisiä asioita, ehkäpä juuri siksi sosiaalisuus ja uudet tuttavuudet ovat tämän harrastuksen suola! Tämä tuli jälleen kerran Hangossakin todetuksi.
First of all a short abridgement of the trip in english! Santo da Serra Golf is designed by Robert Trent Jones Senior. It is a spectacular 27 hole golf course in one of the most beautiful natural landscapes you could imagine. It is ranked among the world’s finest courses, and it is the home of the European Tour ”Madeira Islands Open”. In the middle of June it was a quiet and peaceful place to stay and play! I highly recommend!
Machico, hole 3 – breathtaking views!
Santo da Serra Golf´in historiaa
Santo da Serran Golfklubilta on huimaavat näkymät Machicon lahdelle, jossa portugalilaiset laivat rantautuivat aikanaan ensimmäisen kerran Madeiralle. Vuonna 1937 rakennettu alkuperäinen kenttä uudistettiin vuonna 1991 kuuluisan golf-arkkitehdin Robert Trent Jones Seniorin toimesta. Hän loi täysin uuden ja upean 27-reikäisen golfkentän yhdellä kauneimmista luonnonmaisemista tällä saarella. Kentällä on kolme 9 reiän kokonaisuutta; Machico, Desertas ja Serras. Machico-kentän kolmas ja neljäs reikä ovat niitä , jotka jäävät unohtumattomana mieleen jokaiselle niitä pelaavalle. Machico ja Desertas -yhdistelmää pelataankin juuri PGA European Tour -kisassa. Serras on ihastuttava vaihtoehto järvineen ja vuoristomaisemineen – hieman helpompi kuin kaksi ensinmainittua yhdeksikköä. Kuntoakin kentillä vaaditaan – ainakin jos ei käytä golfautoa. Korkeuseroja tällä n. 700 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevalla kentällä nimittäin riittää kuten alla oleva kuva Desertas -kentän viimeisen väylän lähestymisestä kertoo!
Machico ja Desertas
Eurooppa Tourin yhdistelmä Machico & Desertas on parivaljakkona vaikein kokonaisuus, mutta myös amatöörigolfarille aivan pelattava. Väylät on hienosti rakennettu ja niihin voi valita itselleen monenlaista pelistrategiaa – erityisesti siksi, ettei ainakaan keltaisilta mikään väylä ole mitoiltaan ns. ”monsteri”. Machico on 2890 m ja Desertas 2863 m. Griinit olivat huippulaatuiset, väylät toki keskikesällä hieman kuivat, mutta kuitenkin ihan pelattavat.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Näin korkealla pelatessa pilvet sananmukaisesti välillä roikkuivat niskassa. Ilma oli aamulla kosteaa ja lämmintä. Auringon tullessa esiin, ilma kuumeni nopeasti.
Serras
Serras, avausväylä par 5, 502 metriä.
Serras on näistä yhdeksiköistä lyhyin (2743 m), mutta myös omasta mielestäni kivoin pelattava. Avausväylä antaa heti osviittaa kierrokselle. Vaikka mittaa on 502 metriä, hyvällä avauksella väylä on pelattavissa alamäkeen kahdella päälle. Tosin lähestymisen täytyy sitten saada onnistuakseen täysin oikea ”suuntima”. Muuten vesieste kutsuu armotta!
Serraksella on avaus- ja päätös -par5:sten lisäksi pari muutakin hienoa reikää; 150 metrinen par 3 (reikä 5) sekä sitä seuraava dogleg vasemmalle – par 4:n (353 m).
Serraksen päätösväylä antaa taas mahdollisuudet tehdä huipputulosta. Vain 416 metrinen par 5 ylämäkeen tarjoaa siihen hyvät mahdollisuudet.
Arvosanat
Madeiralaisia sanotaan erityisen ystävällisiksi, ja sen voimme kyllä allekirjoittaa tämän ensimmäisen viikkokokemuksemme jälkeen. Koska kentällä ei ollut mitään ruuhkaa, saimme vapaasti valita lähtöaikoja ja haluamiamme yhdeksikköjä jokaisena pelipäivänä. Koska asustimme läheisessä Hotel Enotel Golf Santo da Serrassa, siitä oli ilmainen kuljetus kentälle aamulla ja takaisin iltapäivällä. Saimme kuitenkin halutessamme privaattikyydit golfautoilla kentän laitamilla olevalle portille aamuin-illoin, jotta kentällä tai hotellissa ei tarvinnut kyytejä odotella. Hotelliakin voi suositella, vaikka itse Santo da Serran kylä on todella pieni, eikä tarjoa muutamaa kauppaa ja pikkupubia lukuunottamatta juuri paljon katsottavaa. Pääkaupunkiin Funchaliin pääsee silti aika helposti kylästä bussilla tai taksilla. Bussihinnat ovat edulliset – taksit sen sijaan muuhun hintatasoon nähden aika hintavia.
Ja lopuksi ne pisteet. Kaikki ysit olivat allekirjoittaneen mieleen, ja yleisarvosanaksi annan 9,5. Caddiemaster -palvelut toimivat hienosti, ja kaikki toimi sovitusti ja ystävällisellä asenteella. Hintataso on aika kova (110 eur) ja se laskee hieman arvosanaa. Tälle 9,0. Pelattavuus sopii kaikentasoisille pelaajille – erityisesti Serras sopii hyvin myös aloittelevalle pelaajalle. Griinit olivat huippulaatuiset, väylät hieman kuivahkot. 9,5. Klubitalo on hienolla paikalla, ja lounasvaihtoehtoja riittävästi. Hintatasokaan ei ollut aivan mahdoton. 9,0. Lopuksi vielä matkanjärjestäjälle AK-matkoille täysi 10. Kaikki yksityiskohdat toimivat ennakkoon sovitulla tavalla. Ja mikä parasta, hotelli- peli-ja matkapaketissa ollut rajaton golf teki pelaamisesta hinnaltaan loppujen lopuksi ihan kohtuullista ellei jopa edullista kokonaisuutta ajatellen.
"Kokemuksia golfin pelaamisesta ja kentistä Suomessa ja maailmalla. Lyhyitä arvosteluja golfvälineistä ja vinkkejä mentaaliharjoitteluun. Tekstit suomeksi ja englanniksi. Experiences from golf courses in Finland and abroad. Short reviews of golf equipment and tips for mental training. Texts written in finnish and english."
Arvosanat La Finca Golf: Caddiemaster: 9,0 (ylimääräinen 9 reikää järjestyi vielä lähtöpäivän aamuksi pikakyselyllä). Pelattavuus; 9,0. Kentän kunto (lokakuu 2017); 8,5. Griinit olivat tasalaatuiset ja nopeat, arvosanaa laskevat luokattomat bunkkerit, joissa kivikovan pohjan päällä oli hiekkaa vain ripaus. Klubin ravintola; 8,0 (hintataso kohtuullinen) Kokonaisarvosanaksi kentälle muodostuu näin ollen 8,5.
