The course list in my profile has been so far the place to add all golfcourses played in Finland and other countries. From ”Golfkenttä Bongarit” group on Facebook I found a tip to make my own Google -map including just these places. Took some time to add 172 courses there, but now it is ready, and looks great! Marked also (with red colour) the courses in Finland to be visited some day. Be my guest!
Suomen kentistä vuorossa numero 105 ja ulkomaan kentistä 67. Ruotsin kentistä tämä oli vasta ensimmäinen, mutta ei varmasti se viimeinen.
Eerikkalan kapteenin kanssa oltiin viestitelty alun alkaen jo vuosi sitten, kun hän oli tuolloin vierailulla Järviseudun golfissa. Ja nyt kesäkussa Kapteenien kesäpäivien yhteydessä asia eteni toteuttamisen tasolle ja sovittiin jo alustavasti vastavierailustamme Pohjois-Savoon.
Tätä 9 reikäistä kenttää uudistettiin merkittävästi kaudelle 2017. Kenttää muokattiin uusiksi rakentamalla kaksi täysin uutta väylää ja muuttamalla kolmea vanhaa oleellisesti. Puistomainen kenttä on kauniissa Savolaisessa järvimaisemassa. Siirtymät ovat lyhyet ja pelaaminen todella sujuvaa. 18-väyläisenä kentän par on 72 ja pituus n. 5400 metriä. Kenttä ei siis ole pitkä, mutta haastetta väyliltä löytyy siitä huolimatta.
Kentän klubitalona toimii Eerikkalan Kievari. Tämä 1800-luvulla rakennettu vanha maalaistalo peruskorjattiin uudistushankkeen yhteydessä.Nyt talon palveluista löytyy kahviopalveluiden lisäksi muutakin toimintaa. Idyllisellä Kievarin tuvassa oli ilo nauttia maittava ja edullinen lounas ennen kierrosta ja takapihan terassilla 19 väylän juomat. Kokonaisuutena tälle kentälle annan kiitettävän arvosanan – niin kentän, viihtyisyyden kuin klubinkin osalta. Kiitos myös molemmille kapteeneille, jotka pitivät meistä hyvää huolta vierailun aikana.
Ruotsin golfkentät ovat toistaiseksi kokonaan bongauslistoiltani puuttuneet, vaikka esim. Malmön suuntaan on haavetta ollut joskus matkustaa. Ehkäpä sekin reissu vielä toteutuu, mutta nyt aloitettiin vähän lähempää eli Uumajasta.
Yllä oleva kuva kertoo paljon Uumaja Golfklubin miljööstä. Kiva ja kotoisa paikka, johon tiiausajan varaus sujui hienosti ja helposti suoraan sähköpostilla. Greenfee ja kärry yhteensä 550kr (n. 53€ kesän 2022 kurssin mukaan). Kenttä on vain 10 min ajomatkan päässä satamasta ja noin 20 km Uumajan keskustasta. Olimme matkalla omalla autolla (Wasalinen uudella Aurora Botnia lautalla Vaasasta), ja kenttäkin löytyi vaivattomasti. Pelipäivään kannattaakin yhdistää vaikka päivä tai puolikas Uumajassa.
Ruotsalaista huippuluokkaa olevan kumpuilevan metsäkentän sanotaan
kuuluvan Norrlannin ehdottomasti kauneimpiin. Kentällä on kolme 9-reikäistä osaa (Blu-Gul-Röd), joita yhdistellään viikottain vaihtuvaksi 18 reiän radaksi (toimii ajanvarauksella) ja yhdeksi 9 reiän radaksi (pallorännillä). Kerho kuuluu Norrlannin perinteikkäisimpiin. Kerholla on runsaat 1800 jäsentä, ja kentällä käy noin 3100 vieraspelaajaa vuodessa. Kauden aikana pelataan yhteensä yli 25000 kierrosta. Uumajan alueella on bongattavaksi myös kaksi muuta kenttää – Umeå Sörfors golfklubb sekä Norrmjöle Golfklubb.
Kaikki yhdeksiköt päätyvät klubitalon edustalle, Blu ja Röd jopa samalle isolle porrastetulle griinille.
Kentällä ja klubilla ja ravintolassa oli mutkaton meno, ja saimme kierrokselle seuraksi kaksi paikallista iäkästä herrasmiestä jotka kertoilivat meille kentän ja seuran taustoista ja kyselivät vastaavasti Suomalaisesta golfista ja kentistä . Tämä onkin aina sitä parasta ja avartavinta osaa golfmatkailusta, ja osa mukavaa sosiaalista verkostoitumista saman lajin harrastajien kanssa. Vaikka tiiboksit olivatkin juuri käyntimme aikaan osin korjattavina, ei se pelaamista häirinnyt. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.
Jos jollakin blogini seuraajista on kokemuksia Sörforsin tai Norrmjölen kentistä, kuulen niistä mieluusti.
Viikon Golfpassin matkaan kuuluivat kaikki otsikon kentät Valle Romanoa lukuunottamatta. Sen kentän kävimme pelaamassa itsenäisesti ohjelmaan merkittynä vapaapäivänä. El Paraiso pelattiin kahdesti.
Esteponan alue sijaitseen noin tunnin ajomatkan päässä Malagan lentoasemalta länteen Gibraltaria kohti. Hotellimme Sol Marbella Atalaya Park sijaitsi aivan rannan tuntumassa Marbellan ja Esteponan puolivälissä. Hotellia on huoneiden osalta uusittu, mutta omasta mielestäni 4 tähteä on sille liikaa. Kenttiä alueelta löytyy 50 km säteeltä runsaasti.
Atalayan 27 reikäinen kenttä sijaitsi vain n. 10 min ajomatkan päässä hotellistamme. Vanha kenttä on avattu vuonna 1967 , ja sen on suunnitellut saksalainen Bernard von Limburger. Kenttä on kohtuullisen tasainen, joten se on hyvin käveltävissä. Kentän par on 72 ja pituus keltaisilta 5.872 m. Paul Krings´ in suunnitteleman New avattiin vastaavasti v 1990, ja tällä kentällä auto on välttämätön. Korkeuseroja ja siirtymiä on runsaasti. New´n parluku on 71 ja se miellytti ainakin itseäni tästä kaksikosta enemmän vaikka onkin selkeästi haastavampi ja kapeampi kuin veljensä. Sää suosi heti ensimmäisenä pelipäivänä meitä Suomen räntäsateista paenneita, ja upeat maisemat tulivat vielä kaupan päälle. Tuloksen teko sai jäädä vielä odottamaan…
El Paraiso oli viikon kentistä pelattavin – väylillä riitti hyvin tilaa, ja pallot löytyivät helposti. Itsensä Gary Playerin suunnittelema ja 1973 avattu kenttä on suosittu ja saa hyviä arvosanoja kävijöiltä. Välimeren ja La Concha vuoriston väliin jäävä kenttä on maisemiltaan hieno eikä mikään mahdottoman pitkä. Kentällä oli pientä remonttia juuri nyt 17-18 väylien kupeessa, mutta se ei kokonaisuutta haitannut. Ensimmäisenä pelipäivänämme tosin aika kovat sadekuurot vähän hillitsivät menoa. Tänne osui myös viimeisen pelipäivän ja koko viikon paras ja ehjin kierros – 78 lyöntiä (par 71), mikä jätti kivan maun…
Sotogranden alueella (noin 30 km Esteponasta) sijaitsee Cabell B Robinsonin suunnittelema par 71 (5804m) kenttä. Tästä puolen tunnin ajomatkan päässä on kuuluisa Valderraman kenttä. Valle Romanon hinnat olivat muihin alueen kenttiin nähden yllättävänkin kohtuulliset. Auton (joka tällä kentällä on käytännössä pakollinen) kanssa GF 86,00€. 10 euroa halvemmalla voi toki myös kävellä! Kyseessä on todella laadukas – haastava – maisemiltaan ja lay-outiltaan hieno kenttä!
Hieman samassa suunnassa Valle Romanon kanssa sijaitsi myös brittiläisen Dave Thomasin suunnittelema Almenara Golf. Pelasimme tällä 27 reikäisellä kentällä Los Lagos ja Los Pinos yhdeksiköt. Siirtymä etusysiltä takaysille oli lähes 400 m. Täälläkin sähkökärry tai auto on korkeuserojen takia käytännössä must! Palloja kannattaa myös varata täällä bägiin muutama extraa, sillä vaikka väylät kaatoivat pääosin anteliaasti keskelle väyliä, vähänkin sivuun mennyttä avausta on käytännössä turha lähteä etsimään. Upeita maisemia ja vaihtelevia väyliä!
Sää suosi yhtä päivää lukuunottamatta pelejämme. 6 kierrosta viikkoon oli pitkästä aikaa myös ihan fyysinen rasitus, mutta mukava sellainen. Norwegianin lennot olivat hyvin ajallaan, ja lentoajat mukavat (meno aamulla, paluu iltapäivällä). Suomen pelikautta odotellen!
“Golf is assuredly a mystifying game. It would seem that if a person has hit a golf ball correctly a thousand times, he should be able to duplicate the performance at will. But such is certainly not the case.”
Bobby Jones
Matti Tours blogin kirjoittaminen alkoi alkuvuonna 2012, joten nyt eletään 10 -vuotisjuhlien aikaa! Alkusysäyksen blogin ylläpitämiseen sain aikoinaan siitä, että halusin tallentaa omia kenttäkokemuksiani kotimaasta ja maailmalta muistiin. Tuntui, etten ollut enää itsekään selvillä, mitä kaikkia kenttiä olin pelannut ja halusin saada asiat muistiin. Kun wordpress lopulta valikoitui blogin pohjaksi, homma lähti rullaamaan ihan itsestään. Ja kun julkaisemilleni jutuille näytti löytyvän lukijoita niin kotimaasta kuin ulkomailta, tilanne ruokki itse itseään.
10 vuoden aikana olen julkaissut yhteensä 136 artikkelia, eli keskimäärin yhden kuukaudessa, joka oli alkuperäinen tavoitteenikin. Toki, alkuvuosina julkaisutahti oli jopa tiiviimpi, ja nyt viime vuosina (ja iän karttuessa) tasaantunut.
Alkuperäinen tavoite pelkistä kenttäkokemuksista laajeni pian myös muihin golfaiheisiin artikkeleihin välineistä, erilaisten ulkomaisten sivustojen sitaateista ja mentaaliharjoittelun vinkeistä ja merkityksestä lajin harrastajille.
Sivuilla on vierailtu yhteensä reilut 30.000 kertaa näiden kymmenen vuoden aikana. Tällä määrällä ei toki nousta liikunta-aiheisten ”blogivalioiden” joukkoon, koska nykyään tuollainen määrä tulee suositulle blogille nopeasti. Toki, niissä myös postauksia tehdään paljon tiuhempaan tahtiin.
Mailanpään nopeuksia PGA Tourilla käsittelevä artikkeli vuodelta 2013 on ollut koko blogin suosituin ja luetuin artikkeli n. 5.000 näyttökerran voimin. Golfmatkoista kertoivista jutuista artikkeli Golfpassin matkasta Pohjois-Kyprokselle Korineumiin on kerännyt vastaavasti eniten lukijoita. Pääosa (90%) vierailijoista on ymmärrettävästi Suomesta, loput 10 % maailmalta. Yhteensä kävijöitä on blogin olemassaolon aikana ollut 72:sta eri valtiosta.
Vielä toistaiseksi tarkoitus on jatkaa blogia samalla kaavalla, intensiteetillä ja julkaisurytmillä – ehkä sitten joku päivä kun työelämä jää taakse on aikaa ryhtyä tiivistämään tahtia. Haaveenani on, että pystyisin lisäämään joku päivä videoiden osuutta blogin sisällöön ja miksei vaikka tekemään laajalle seniorigolfareiden joukolle harrastelijatason välinetestauksia.
Kiitos kun jatkat seuraamista ja artikkelieni lukemista!
Edelleen kovin ajankohtainen artikkeli. Tämän viikon (5/2022) DP World Tourin kisassa Ras al Khaimah´ssa voittaja Nicolas Hojgardin draivin keskiarvo vuonna 2021 oli n. 290 m, eikä se ole mitenkään erityisen poikkeava mitta. Uusia 300 m ylittäjiä tulee siis koko ajan paljon lisää – tekniikka, voima ja välineet kehittyvät kovaa vauhtia!
Mikä on Sinun draivisi keskimitta? Tuntuuko siltä, että television Eurooppa Tourin kisojen tai PGA Tourin draivit ovat mitoiltaan käsittämättömiä? Kaikki tietävät, että niin Henrik Stensonin, Dustin Johnsonin kuin vaikka Jason Dayn draivit eivät ole realistisia standardeja edes useimmille ammattilaisille. Ja vaikka treenaisit tekniikkaa kuinka ja kävisit punttisalilla monta kertaa viikossa, 300 metriä – joka tuntuu edelleen olevan jonkinlainen mahtipontinen ja pyhä draivin ihannetavoitemitta – on Sinulle saavuttamaton luku! Voit hengähtää, sillä niin se on monelle muullekin, vaikka juhlapuheissa ja klubilla kuuletkin näillä kaljatuopin ääressä joidenkin pelureiden ylpeilevän. Golf Digest on tehnyt aiheesta artikkelin, jota tässä seuraavaksi siteeraan.
”Game Golf Live” on reaaliaikainen lyöntidataa tallentava applikaatio joka valittiin Golf Digestin parhaaksi pelianalysaattoriksi 2016. Sen avulla on kerätty dataa eri puolilta maailmaa eri ikäisten ja eri tasoitusryhmien tuloksista . Mukana datassa on niin draivien ja muiden mailojen keskimittoja kuin vaikka väyläosumien määriä. Artikkelissa ei kerrota tutkitun otoksen kokoa, mutta olettaa…
View original post 171 more words
Nyt kun Suomen vilkas golfkesä 2021 alkaa väistämättä olla lopuillaan, on mukava fiilistellä pimenevissä illoissa kaikilla vanhoilla kuvilla ja muistoilla. Jokaiseen kuvaan liittyy joku tarina, mutta niiden avaaminen blogissa veisi ikuisuuden, siksi on pakko tehdä valintaa. Vaikka kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa, kaikkea taustatietoa ei toki siitä löydy. Ohessa kuvia, joihin kaikkiin liittyy joku tarina – tai ovat muuten onnistuneita otoksia omilta matkoiltamme joihin golf on liittynyt tavalla tai toisella. Aikajana alkaa vuodesta 2007 ja päättyy helmikuuhun 2020. Kestoa videolla musiikin kera on noin 7 minuuttia.
Suosittelen sinulle samaa omien kuviesi kanssa! Hymy nousee väistämättä huulille, kun palaat muistoissa kuvan ottamisen aikaan ja sen herättämiin muistoihin!
Jacoob Bowden, jonka artikkeleita olen lainannut aikaisemminkin tässä blogissani, sai mielenkiintoni taas heräämään. Kyseessä on siis PGA PRO, joka vuodesta 2003 alkaen on sekä pelannut itse, toiminut caddiena että opettanut jenkeissä. Hänen ”SwingManGolf” -bloginsa ja opetusideologiansa on kyllä mielenkiintoista luettavaa. ”Kolme tapaa lyödä pidempiä draiveja” (johon kohta viittaan) kuulostaa jopa liian helpolta mainostekstiltä. Tässä jutussa hän kertoo oppilaastaan , jolle tehtiin pieniä swingimuutoksia.
Bowden kertoo: ”Kun oppilaani driverin nostokulmaan saatiin 2 asteen lisäys ja vain pieniä muita muutoksia hänen swingiinsä, pelkästään tällä päästiin keskimääräistä oleellisesti parempiin tuloksiin. Ilman mitään muita muutoksia (mailanpäänopeus oli hänellä tuolloin 102 mph =164 km/h) hän sai draiviinsa lisämittaa 243 metristä 256 metriin. Teimme lisäksi jonkin verran swingiharjoituksia, jonka jälkeen mailanpäännopeus saatiin nousemaan 112 mph = 180km/h Bowden kertoo. Sen jälkeen draivit olivatkin jo 280 metrissä.” Alkuperäiseen lisäystä on tuossa jo 37 m, joka on kyllä melkoinen saavutus. Mitä siis täytyisi tehdä saavuttaakseen paremmat tulokset?
Tämä asia on varmaan kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa todettu eikä sitä käy kieltäminen. MItä paremmin draiverilla osuu ”sweet spottiin” sitä parempi lopputulos. Kuvat HCP 30 ja HCP 5 tasoituksella pelaavien lavan osumakohdista kertovat paljon ja vahvistavat tämän tärkeän asian.
2. OPTIMOIDA LYÖNTIKULMA
On selvää, että eri mailanpään nopeuksilla myös lyöntipituudet ovat erilaiset. Mutta mikä on ideaalinen spinni ja lähtökulma millekin nopeudelle. Siitä oheiset taulukot.
Pallon nostaminen tiillä korkeammalle, viemällä pallon paikkaa eteenpäin vasemmalle (oikeakätisellä) ja swingi ”pyörimään” hieman enemmän sisältä-ulos auttaa saavuttamaan korkeamman nousukulman. Tiiaaminen alemmaksi ja keskemmälle stanssia vastaavasti alentaa jo pelkästään lähtökulmaa.
3. KEHITTÄÄ MAILANPÄÄN NOPEUTTA
Tämä vaatiikin sitten jo harjoittelua. Kun kyse on sekä voimasta että vartalon liikkuvuudesta, tätä ei harjoittelematta ja ”sormia napsauttamalla” saa kohenemaan. Mutta toki täysin totta tämäkin väite. Bryson Dechambeau lienee tästä näkyvin ja uutisoiduin esimerkki golfmaailmassa.
Jos siis haluat analysoida edullisesti omaa tekemistäsi, ota ensitöiksesi vaikka leveää maalarinteippiä mukaan rangelle. Kun laitat teipinpalan draiverin lapaan, huomaat jo muutaman lyönnin jälkeen, mihin omat osumasi sijoittuvat! Toki, prolla tai muualla fittauksessa tämänkin voi tehdä puolestasi joku ammattilainen ja saat lisäksi hyviä neuvoja asian korjaamiseksi ja kehittämiseksi!
PuulaGolf sijaitsee Kangasniemellä, 66 km Jyväskylästä ja 50 km Mikkelistä. Kentän on suunnitellut Pekka Sivula. Pelaaminen on helppoa myös vieraspelaajille, koska ns. ”sokkoväyliä” ei ole. Kentällä on runsaasti ylämäkiä, alamäkiä sekä vasemmalle että oikealle kääntyviä väyliä. Kenttää on tituleerattu myös ”Suomen kauneimmaksi 9-reiän kentäksi”, mikä ei välttämättä liene väärä arvio. Heinäkuun helteet olivat kuivattaneet tämän(kin) kentän, mutta griinit olivat hienossa kunnossa.
Klubirakennus on Puulassa vaatimaton, mutta riittävä perustoimintoihin. Kentän lay-out on mielenkiintoinen – kokonaisarvosanaksi annan 8.0. Suosittelen pysähtymään, jos kenttä matkasi varrelle osuu!
Kosti Kurosen suunnittelema 18-reikäinen Hyvinkään Golfkenttä sijaitsee 3-tien varrella ja Hyvinkään Sveitsin välisessä harjumaisemassa. Korkeuseroja ja vaihtelevuutta löytyy, ja kenttäaluetta halkovan Vantaajoen ansiosta kenttä tarjoaa haasteita kaikentasoisille pelaajille. HyviGolf saattaa nykyään jäädä helposti kuuluisamman veljensä Kytäjän varjoon. Pidän kenttää ehdottomasti kuitenkin tutustumisen arvoisena!
Hyvinkään Golf ei ole mahdottoman pitkä kenttä (keltaisilta 5507 m), joten draiveri ei ole läheskään kaikilla väylillä avauksiin se tarpeellisin väline. Tarkkuutta vaativia väyliä on sitäkin enemmän. Mutta kaikkiaan monta mukavan vaihtelevaa väylää, joita voi pelata useammallakin pelistrategialla. Plussana todettakoon, että taukopaikkoja ja mm. vesipisteiden täydennyspaikkoja kentällä on poikkeuksellisen paljon, mm. taukokioskin ansiosta ja koska klubi ohitetaan myös takaysillä kertaalleen. Hyvä lisäbonus ainakin kuumalla kelillä! Kokonaisuutena kenttä klubiravintoloineen ansaitsee arvosanan 8,5.
Järjestysnumeroilla 101 ja 102 kotimaassa testattiin Golf Talman kentistä Laakso, sekä Nevaksen kolmesta yhdeksiköstä Rapu + Karppi.
Golf Talma on vuonna 1990 valmistunut golfkenttä Keravalla. Kenttä sisältää kaksi täysimittaista golfkenttää sekä par 3 -harjoituskentän Klubirakennuksen on suunnitellut arkkitehti Kai Wartiainen ja kentän hänen isänsä arkkitehti Henrik Wartiainen. Vastaanotto oli todella mukava ja kentän kapteenin ystävällisellä avustuksella ja opastuksella ja Golf Talman taustatiedoilla ryyditettynä koko pelipäivästä tuli miellyttävä. Laakson par on 72 ja pituus keltaisilta 5508 m.
Laakso on kenttänä avara ja helppokulkuinen. Griineissä on paljon tasoja ja kaltevuutta, joten niiden lukeminen saattaa kenttään ensi kertaa tutustuvalla tulla haasteeksi. Griinien kunto oli hyvä, väylillä toki kesän helteet näkyivät jo ymmärrettävästi. Kentän kunnolle annan pisteitä 8,5, klubitalolle ja muilla fasiliteeteille 9. Pelattavuus on 9, vieraana kentälle tulija koki olonsa kyllä huomioiduksi, sille täysi 10 ! Kiitos siis vielä Kapteeni Kirsille ylläpidosta!
27-reikäinen Nevas Golf sijaitsee eteläisessä Sipoossa, mukavan maalaismaisessa miljöössä puolen tunnin päässä Helsingin keskustasta. Se on perustettu vuonna 1986 ja Nevaksessa pelataan Kettu-, Karppi- ja Rapu-kentillä, joista jokainen on erilainen ja vaihteleva yhdeksikkönsä. Pelipäivänä pelasimme Rapu ja Karppi – yhdeksiköt. Viimeisimmät isommat kenttäuudistukset on tehty Nevaksessa 2000 -luvun alussa kenttäsuunnitelija Jan Sederholmin voimin. Rapu on mitaltaan keltaisilta 2751 (par 36) ja Karppi 2886 m (par 37). Pelaamani yhdistelmä siis vähän harvinaisempi par 73.
Ilman paikallista peliseuraa olisi palloja Nevaksessa saanut olla bägissä runsaasti, sen verran monta ”määrämittaista” väylää monellakin tavalla kentällä sijaitsi. Täysin suoraa väylää teeboksista griinille ainakaan Rapu-ysiltä ei taida edes löytyä. Kivoja maisemia ja hyväkuntoisia väyliä ja griinejä toki. Karpillakin nousuja ja laskuja sekä mittaa oli aivan kiitettävästi. Kenttä haastaa kyllä kaikentasoiset pelaajat.
Kentän kunnolle annan pisteitä 8,5, klubitalolle ja muille fasiliteeteille 8. Pelattavuus on 8, ja mukaan kannattaa kyllä ensimmäisellä kerralla ottaa joku paikallinen, muuten saattaa tulla äitiä ikävä. Pelitulokset molemmille kentille löytyvät GolfGameBook -profiilistani.
Nykyään, kun lähes kaikissa isommissa välineliikkeissä tai fittaajien omissa studioissa on FlightScopen, ForeSightin tai Trackmanin kaltaisia laitteistoja, on lukemat omasta mailanpään nopeudesta entistä helpompaa saada selville. Trackman ilmoittaa mittaavansa mailanpään nopeuden lavan geometrisestä keskipisteestä, kun taas ForeSightin GCQuad tekee mittauksen lapaan kiinnitettyjen tarrojen keskipisteestä. Näistä johtuvat pienetkin erot mittauskohdassa vaikuttavat laitteiden antamiin tuloksiin mailanpään nopeudessa. Tämän takia Trackmanin ja GCQuadin ilmoittamat nopeudet eivät ole vertailukelpoisia. Kumpikaan laitteista ei ole oikeassa tai väärässä, ne vain mittaavat nopeuden eri kohdasta mailan lapaa. Tarjolla on nykyään myös paljon edullisia henkilökohtaisia ja pieniä laitteita, joilla omaa mailanpään nopeutta voi mitata vaikka itse rangella tai vaikka simulaattorissa. En ota tässä sen enempää kantaa siihen, miten todenperäisiä ko. luvut ovat verrattuna näihin ammattilaisten välineisiin, koska vaihtelua on varmaan paljon. Niin tai näin, jos haluaa tässä mielessä saada käsityksen omasta tasosta, kannattaa joskus käydä tekemässä ko. mittaus!
Olen itse jo vuosikausia ollut Mika Viljamaan ja Vili Custom Golfin vakioasiakas, joten Vilin Nordcenterin studioon vei myös tänä keväänä huhtikuun lopussa oma matkani. Edellisestä draiverifittauksesta olikin jo kulunut vuosia, joten oli hyvä päivittää oma tilanne. Tavoitteena oli tsekata samalla, ovatko nykyiset raudat (Ping i210) ja wedget (Ping Glide) ja muut puumailat kohdillaan. Vilin ansioksi olen aina lukenut sen, että hän ei pakkomyy yhtään tuotetta, ellei siihen oikeasti löydy tarvetta tai välineiden päivitys vie asioita eteenpäin . Rautojen ja wedge-osaston kohdalla säädettiin vain muutamia lie-kulmia, mutta muuten ne setit olivat kohdallaan ja niillä jatketaan edelleen!
Oma swingini on joulukuussa 2019 tapahtuneen oikean polven kierukkaleikkauksen myötä muuttunut jonkin verran, ja sillä on väistämättä ollut vaikutusta myös swinginopeuteen. Tämä oli havaittavissa erityisesti draivissa, ja siinä miten tuolle leikatulle polvelle uskaltaa laittaa ns. vartalon kierrossa ”painetta”. Jos en ole ennenkään ollut mikään runttaaja, nyt tuo vauhti oli hidastunut entisestään. Se, mikä nyt myös Vilin studiossa tuli entistä selvemmin esille, on se miten tärkeää on pyrkiä osumaan mailan sweet spottiin! Kaikki osumani draiverilla olivat suurimmaksi osaksi aivan liian alhaalla, joten oli selvää, etteivät lyöntimitat olleet suinkaan optimaalisia.
Löysimme Vilin kanssa heti muutamia korjaavia asioita, joilla osumakohtaa saatiin lähemmäs toivottua sweet spottia. Lyöntimitat olivat edelleen kuitenkin kovin vaatimattomia – jopa tämän ikäiselle seniorille – liikkuen vain 180 m -190 m tuntumassa. Testailimme erilaisia varsia ja settejä, ja lopulta ratkaisu löytyi TM nupista ja selvästi kevyemmästä varresta, jolla lukemat saatiin nousemaan reiluun 200 metriin (paras osuma taisi olla 215 m). Fujikura Air Speeder malliston kevyin varsi liitettynä SIM2 -draiverin nuppiin antoi minulle parhaan tuntuman ja tuloksen.
Koska vuosi 2021 on lajin suosion ja pelaajamäärien kasvun johdosta myös golfvälineiden menekin osalta edelleen todella ”kuuma”, osasta välineistä on koko Euroopassa huutava pula. Mm. pallojen osalta on mitä ilmeisimmin odotettavissa ei-oota joidenkin kysytyimpien mallien ja merkkien osalta syksyyn mennessä. Oma uusi Taylor Made SIM 2 Max D -draiverinikin saapui lopulta custompajasta vasta yli 1,5 kk odotuksen jälkeen. Nyt uudella ajurilla on takana kahdeksan pelikertaa, ja voin sanoa että olen äärimmäisen tyytyväinen hankintaani!
MattiTours 