OnGolfin matkassa Tunisiassa

Pääsiäisen alusviikolle osunut OnGolfin viikon matka Tunisiaan Sousseen oli itselleni ensimmäinen Pohjois-Afrikkaan suuntautunut pelimatka. Ryhmä oli poikkeuksellisen iso, koska mukana kevään viimeisellä viikolla tähän kohteeseen oli myös kahden viikon matkalaisia. OnGolfilaiset Jussi Vahtera ja Juhani ”Juspe” Kurronen olivat olleet paikalla jo pidempään – Jussi yhteensä jopa 5 viikkoa. Pelipäiviä Golf El Kantaouin kentällä oli kaikkiaan kuusi, kolme Sea Coursella ja kolme Panorama Coursella. Isännät hoitivat viikon järjestelyt mallikkaasti ja kokemuksella. Hieman polvivammaisena pelurina käytin poikkeuksellisesti golfautoa koko viikon. Tältäkin osin hinnat olivat hyvin kohtuullisia – ”perusauto” maksoi päivältä 55 Dinaria = n. 16 euroa. 

Hotellimme Iberostar Selection Diar el Andalous sijaitsee noin 10 km päässä Soussen keskustasta. Kentille on vastaavasti matkaa alle kilometri, ja tuon matkan taittaa helposti vaikka kävellen. Hotellipakettiin kuului All Inclusive, mutta lounaita emme ehtineet pelien takia kertaakaan hotellilla nauttia. Muiden kuin buffet-aikojen ruokatarjonta oli aika vaatimatonta, mutta iltabuffet ainakin tarjosi pakettihintaan nähden ihan kohtuulista purtavaa. Ei luksusta, mutta ok! Viikon päättäjäisillallinen ja palkintojen jako nautittiin Tunisialaisessa A la Cartessa. Hotellikompleksiin kuuluu pieni kylpylä ja saunaosasto, joka hyvin poikkeuksellisesti oli varustettu ihan suomalaisella kiukaalla. Muutenkin lämmöt oli ihan oikein säädetty, mikä ei maailmalla saunoissa ole ollenkaan vakiota! 

Tunisiassa halutaan nykyään kaikin keinoin turvata uudelleen alueen kasvavaa turismia. Siksi kaikki hotellialueet olivat porttien takana, ja sinne pyrkiville autoille tehtiin turvatarkastukset. Kaikki käsimatkatavarat läpivalaistiin myös päivittäin aina hotelliin sisään mentäessä. Sotilaitakin näkyi siellä täällä risteyksissä valvomassa tilannetta ja luomassa omalla läsnäolollaan turvallisuuden tunnetta. Silti aseistautuneiden sotilaiden näkeminen osana arkea tuntui pohjoismaalaisesta aika poikkeukselliselta.  Sitten käsiksi kenttäarviointeihin…

El Kantaoui Golf, Sea Course

Kentistä selvästi vaatimattomampi lay-outiltaan on Sea Course, par 73 (5895m). Pelasimme koko viikon tätä kenttää astetta lyhyempänä sinisiltä (5513m).  Griinit olivat molemmilla kentillä tasalaatuiset ja ihan riittävän nopeat meille amatööreille, joten haastetta niissä riitti koko viikoksi. Tämän kentän takaysi tarjoaa muutamia mielenkiitoisia (ja pidempiä) väyliä ja mukavan lopetuksen kierrokselle antaa väylä 18, kentän kolmanneksi vaikein  343 metrinen par 4 klubitalon eteen.

Kokonaisuudessaan annan tälle kentälle arvosanaksi 7+. Kuten mainittua griinit olivat hyvässä kunnossa, mutta raffien leikkaus oli tehty aika ronskisti, joten pallolla oli pitkässä leikkuuheinässä mahdollisuus kadota ellei ollut tarkkana.

El Kantaoui Golf, Panorama Course

Tällä 5630 metriä pitkällä par 72 kentällä olikin sitten luonnetta rutkasti sisartaan enemmän. Erityisesti mieleen jäivät hienot väylät 7, 8, 14, 17 ja 18. Kentän korkeimmalta kohdalta takaysillä oli upeat näkymät Välimerelle. Korkeuseroa kentällä on paljon, ja täällä auto oli enemmän kuin tarpeeseen.  Kenttä saa arvosanaksi 8,5.

Jyrkkään ylämäkeen pelattava väylä 7 näkyy kuvassa vasemmalla muurin vieressä.

Väylän 14 avaus tapahtuu vastaavasti korkealta mäeltä alhaalle oikealle kaartuvalle väylälle. Vasemmalla vaanii vesi, oikealla tuuheaa pensastoa.

Panoraman 17 griini. Rohkea ja onnistunut avaus tällä alarinteeseen pelattavalla 289 metrisellä par 4:lla palkitsee hienosti – lähestymiseen jää vain lyhyehkö chippi jäljelle.

Panorama -kentän viimeinen väylä on myös mielenkiintoinen. 555 metrinen par 5 lyödään kevyesti oikealle kaartuvaan alamäkeen. Avaus on myös tässä tärkeässä roolissa, mutta vielä enemmän tulokseen vaikuttaa se, miten onnistut kakkoslyönnissäsi!

Paluumatkalla Monastirin lentokentälle Tunisialainen maaseutu näyttäytyi kaikessa karuudessaan. Maisemaa ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa postikorttimaiseksi, niin siivottomassa kunnossa alueet näyttivät olevan. Oma lukunsa on liikenne, joka on paikalliseen tyyliin hyvin mielenkiintoista. Välillä tuntui siltä, että liikenneympyrässä suurin ajoneuvo oli se, jolla on kokonsa takia etuajo-oikeus. Myös sen huomasimme viikon aikana, että suojatielle ei kannata missään nimessä mennä ajoneuvon lähestyessä. Kävelijällä ei paikallisessa liikenteessä näyttänyt olevan minkäänlaisia oikeuksia.

OnGolf jatkaa matkojaan Tunisiaan taas lokakuussa. Lyhyet lennot ja edullinen hintataso puoltavat tätä matkakohdetta, mikäli se on vielä Sinulta kokematta! Mikäli olet vastaavasti jo pelannut muissa Tunisian golfkohteissa, kuulisin niistä mielelläni! Laita kommenttia! Kierrostuloksistani viikon ajalta löydät tarkemmat tiedot halutessasi GolfGameBookista!

Mainokset

MattiTours course reviews also now at Leadingcourses.com

Since December 2018 MattiTours writes also small reviews from golfcourses to www.leadingcourses.com

Keep yourself upated!

 

 

Lopesan Costa Meloneras Golf

It was just 10 years ago, when I visited Lopesan Costa Meloneras Golf for the first time. Since then, this was the third spring to visit the course. Only this time there was a real chance to try some results too – 5 rounds of learning this course seems to be enough.

This course is not very long, only 5347 meters from yellow tee, and because there are no hard roughs, it is quite easy to reach greens in regulation even for shorter hitters.  What makes the scoring difficult here, are hard and fast greens and custy wind, which seemed to appear at least in February.  Some say, that here are the best fairways of the whole island. The course is situated on the south coast and only about a two minutes drive from the resort of Meloneras. Locals told also, that European Tour player, Rafael Cabrera Bello also plays here in his homecourse occasionally to sharpen up his game between tournaments.

Third hole, 156 meters par 3.

The front nine of the golf course is quite open, with lots of palm trees and great views of the mountains in the centre of the island. Two holes are par 3´s, where you have to hit over water. For an average golfer this makes it a little difficulty. Especially the third hole (156 m over the water hazard) is a quite challening one.

The second 9 holes are very different and more tricky because the wind can be quite strong there. You have to be smart about what club to choose and where to place your shot. Four of the holes run along the coast giving you fantastic scenes over the Atlantic Ocean, and especially hole 12, which is the courses signature hole has stunning views.

Hole number 12, 153 meters par 3. Tricky, especially when it is windy!

Even though the course was really booked-up in this high-season time, the staff was very friendly and helpful and tries to do their best. It is not easy to make the course roll when it is full of players – some with not the slightest idea of so called ”Ready-Golf”.  Rounds took this week from 4 hours to bit over 5 hours (which is in fact too much even for holiday-golf).

Greenfees are in high-season very ”salty”, but this course is worth it if playing in Canary Islands. If you live in nearby Lopesan Hotels (as we did this week) the prices are more reasonable. So what about results in the early year 2019? Yes, it was a quite steady play, especially driving even though the season is about to start – the best rounds (78, 79) were played luckily in rather calm weather. But the most valuable thing with golf was again to get some new friends all over the Europe. Nice playing partners from Netherlands, Germany and Sweden. Greetings to all of them! As a summary, I like this course and its atmosphere, and propably come back here again some year!

 

 

Ensio ja lähipelistrategia!

Olemme jo aikaisemmissa jaksoissa ehtineet tutustua Ension mentaalipuoleen kisatilanteisssa, sekä hänen avauslyönteihinsä ja niissä käytettävään mailarepertuaariin. Tänään tutustutaan tarkemmin lähestymislyönteihin, ja siihen miten Ensio ylipäätään toimii griinin läheisyydessä. Myös bunkkereita kuokitaan useampaan kertaan!

Ension ajattelumalli golfista on kokonaisuudessaan aika yksitotinen, oli sitten kysymys avauksista, lähestymislyönneistä tai griinillä toimimisesta. ”Lahjattomat harjoittelee”, on Ensio todennut useampaankin otteeseen pelikavareille harrastuksensa parissa. Ja vaikka hänelle 100 lyönnin alittaminen on ollut jo useamman vuoden henkilökohtaisena tavoitteena, ei sen tavoitteen eteen ole kummemmin töitä tehty – mitä nyt uusi draiveri hankittu vanhan tilalle käytännössä aina uuden kauden alkaessa. Eikä tuo tavoite ole kyllä myöskään toteutunut viimeksi päättyneellä kaudella!

Ensio on joskus golflehdistä lukenut artikkeleja siitä, miten varsinkin amatöörigolfarin olisi syytä pohtia omaan tasoonsa parhaiten sopivaa taktiikkaa, jolla syntyy väylillä vähiten lyöntejä. ”Höpsistä, suorinta reittiä lipulle – toteaa lähipelimestarimme ”, vaikka yhdeksän kertaa kymmenestä tulos tällaisen toteamuksen jälkeen on jotakin muuta kuin par, bogi, tai edes tuplabogi.

Ensio lyö kaikki lähestymislyönnit alle 50 metristä samalla 56-asteisella wedgellään. Sillä tuppaa tulemaan aika usein kylkiosumia, koska Ensio ei ole koskaan opetellut chippiä tai pitchiä sen kummemmin. Eikä kukaan ole itse asiassa hänelle niiden tekniikkaa edes demonstroinut. Korkealle nouseva lähestymislyönti on kuitenkin Ension mielestä aina se paras ja näyttävin tapa lähestyä reikää mistä suunnasta – ja miltä etäisyydeltä tahansa. Kerran eräs pelikaveri ehdotti Ensiolle rullaavaa lähestymislyöntiä rauta-8:lla forelta, kun edessä ei ollut estettä, mutta sellaisen lyönnin Ensio nimesi ”turhaksi varmisteluksi”. ”Kas kun et ehdota minulle käyttöön pappa-chipperiä” , sankarimme totesi ennen griinin yli lennähtävää kylkiosumaa!

Bunkkerit ovat myös Ensiolle karmaisevia kokemuksia, ja monesti koko muuten hyvin sujunut kierros saattaa mennä mönkään yhden bunkkerin takia. Edellisen kesän lyöntipelinä toteututetussa avauskisassakin Ensio oli vielä hienosti omalla slope-tasollaan 15. reiälle saakka (ilman yhtään bunkkerilyöntiä), mutta kun seuraavan väylän griinibunkkerissa hän hermostuksissaan kauhoi nopeassa tahdissa 6 lyöntiä, kisa oli siinä. Ensio poltti totaalisesti päreensä, jätti koko kisan sillä kertaa kesken ja käveli klubille!  Pelikaveri ehdotti Ensiolle myöhemmin, että hän ottaisi prolta lähipelitunnin, ja samalla saisi myös bunkkerilyönnin perusteet haltuunsa, mutta siihen Ensio ei suostunut. ”Se nyt vaan oli tällä kertaa bunkkerissa niin lipassa, ettei sieltä millään taidoilla olisi pois päässyt” – Ensio totesi puolustuksekseen.  Eikä lipusta poispäin lyöminen ja suosiolla bogin pelaaminen turvallisempaa reittiä tullut kisassa edes Ension mieleen. Kohti lippua mennään aina, olivat riskit mitä tahansa, tai pallon makuu kuinka huono hyvänsä.

Ension 100 lyönnin alittava kierros on siis edelleen kaukainen tavoite, jota kohti sankarimme marssii vuosi toisensa jälkeen.  ”Olen muuten ajatellut jättää rauta-9:n kokonaan pois bägistä, ja hankkia sellaisen 60-asteisen uuden wedgen kalustooni ensi kaudeksi”, Ensio toteaa syksyllä klubilla. ”Katsoin, kuinka Viaplayllä Phil Mickelson löi sellaisella hienoja korkeita lyöntejä raffista”. ” Se näytti aika hienolta ja Phil sai aina isot aplodit”, Ensio toteaa tulevan hankintansa perusteluksi!

Jos Sinulla on opettavaisia tai hupaisia tarinoita omasta lähipiiristäsi Ension kaltaisista golfareista, kerro ihmeessä…kommenttikenttä on sitä varten!

 

 

 

Tunne omat lyöntimittasi – parannat dramaattisesti omia tuloksiasi ?

Englanninkielisellä Trackman -sivustolla julkaistussa blogitekstissä tutkaillaan keskimääräisen miesgolfarin draivimittoja ja sitä, miten pienillä muutoksilla tämä pystyisi tekemään parempaa tulosta – erityisesti sen suhteen, kuinka usein hän kierroksellaan saavuttaa griinin ”in regulation”. Siteeraan joitakin mielenkiintoisia kohtia ko. tutkimuksesta. Koko tutkimus on luettavissa oheisesta osoitteessa.

https://blog.trackmangolf.com/performance-of-the-average-male-amateur/

Tutkimus perustuu Trackmanin kokoamaan dataan yli 10000 golfarilta ympäri maailman. Keskimääräisellä amatöörigolfarilla tarkoitetaan tässä yhteydessä miestä, jonka tasoitus on 14.3 (Vuonna 2003 vastaava mediaanitasoitus oli 15.3). Käytän tässä jutussa golfarista myös samaa lyhennettä kuin alkuperäisessäkin on, eli ”AMA” (average male amateur). Kuinka moni amatööri siis lopulta OIKEASTI tietää, kuinka pitkälle kullakin mailalla on keskimäärin mahdollista lyödä?? 

Kentän pituus, omien mailojen lyöntimittojen optimointi ja pelistrategia ovat kolme keskeistä osa-aluetta siinä, miten kyseinen ”AMA” voisi parantaa tuloksiaan aika vaivattomasti.  Kuten olen jo aikaisemmissa jutuissani todennut – ja tätä keskustelua on myös vilkkaasti käyty viime aikoina käyty erilaisissa golfpiireissä –  on se että turhan monet amatöörit pelaavat kentät liian pitkinä (ts. väärältä tiiltä) suhteessa omaan omaan taitotasoonsa. Tämä on iso haaste erityisesti miesgolffareiden piirissä. Mutta tuohon asiaan en paneudu sen enempää tässä jutussa!

Seuraavassa TrackMan datakoosteessa on paljon sellaista tietoa, josta voisi ottaa opiksi. AMA:n keskimääräinen mailanpäänopeus on 93.4 mph (150 km/h) ja sillä toteutuksella pallo lentää 226 yds (=206m).  Kuulostaa hyvinkin tutulta myös oman lyöntidatani osalta! Muutamilla kohtuullisen pienilläkin viilauksilla (vaikkapa vain alkuasentoa muuttamalla tai oman draiverin loftin kasvattamisella) voisi luultavasti saada yli 25 metriä lisää avauksiin jos mailanpään nopeus on lähellä tuota keskiarvoa. Toki on monta muutakin tapaa…

 

AMA ei ole keskimäärin kovin tehokas draiverinsa kanssa. Saavuttaakseen optimimitan, hänen tulisi saada mm. yli 2 astetta korkeampi lähtökulma lyönnilleen. Kuvakaappaus sivustolta https://blog.trackmangolf.com

Green in regulation

Edellä mainitut optimoidut tulokset vaativat siis muutoksia joko omaan svingiin, välineisiin tai molempiin. Mutta mennäänpä nyt siihen jutun ytimeen! Miksi omien lyöntimittojen tunteminen on tässä avainasemassa?

Alla on kooste TrackMan -datasta, eli  iso määrä amatöörimiesten griinilähestymisiä 140 m matkalta. Mitä huomioita tästä voisi tehdä? No ensinnäkin hämmentävää on se, kuinka vähän noista datan tallentamista osumista on mennyt pitkäksi (eli ohittanut kuvassa reiän osoittaman 0-linjan).  Valtaosa lähestymisistä – olivat ne sitten griiniosumia (vihreät) tai griinistä missattuja lähestymisiä (punaiset) on liian lyhyitä.

AMA:n lähestymisdataa 140 m matkalta. Kuva osoitteesta https://blog.trackmangolf.com

Lisäämällä 10 metriä jokaiseen AMA: n 140 metrin lähestymiseen, vihreiden osumien prosenttiosuus kasvaisi 38,5 prosentista 44,0 prosenttiin ja keskimääräinen etäisyys reiästä näissä lähestymisissä pienenisi 21.8 metristä 18.5 metriin.

Tämä osoittaa, että muuttamatta sen kummemmin tekniikkaa ja vain muuttamalla lähestymisstrategiaa (= useimmiten lisäämällä yksi maila) , amatööri voisi parantaa dramaattisesti sitä, mistä seuraava lyönti tai putti lähtee. Eli aivan varmasti parantaa tulostaan. Ja jotta tämän voi tehdä, täytyy toki tietää ne olemassa olevat mailojen lyöntimitat. Jutussa todetaan myös sellainen tosiasia, että amatöörigolfarin tulisi aina pyrkiä lähestymään griinin keskikohtaa, riippumatta siitä missä lippu sinä päivänä sijaitsee. Tämänkin totuuden allekirjoitan! On aivan turha useimmissa tapauksissa lähteä tavoittelemaan griinin reunassa tai esteen lähellä olevaa lipun paikkaa.  Riski on useammin suurempi kuin mahdollinen saavutettava palkinto!

Omien lyöntimittojen kirjaamiseen ja selvittämiseen on monta tapaa. Alkuperäisen jutun ”TrackMan” -analysaattori on monien pro -kouluttajien käyttämä väline. Heidän pakeilleen kannattaa hakeutua. Muitakin tapoja ja laitteita toki löytyy, ja nykyään on tarjolla pilvin pimein myös erilaisia puhelimeen ja etäisyysmittareihin liitettäviä applikaatioita, joilla tämän voi selvittää. Yksinkertaisin manuaalinen tapa on pitää kirjaa omista lyönneistään eri mailoilla ja erityisesti lähestymisistä vaikkapa ensi kaudella vain 5-10 kierroksen ajan pieneen ruutuvihkoon. Jo sillä saa todella hyvän tuntuman siitä, mikä on kunkin bägissäsi olevan mailan todellinen keskiarvo-kantama ja rulli (ei siis se, jonka saat ko. mailalla aikaan kerran huippuosumalla 50:stä lyödystä).

Ota siis, ja tee itsellesi henkilökohtainen lista mailojesi todellisista lyöntimitoista! Huomaat, että mitä luultavimmin myös sinä olet arvioinut niiden kantaman turhan optimistisesti!

Year 2018 by MattiTours

Eurooppa Tour 2018 ja Suomen miesgolfarit

Vuosi 2018 on European Tour´in osalta päätöksessään ja kausi 2019:kin jo virallisesti alkanut. Koska vuoden lopussa pelattavat Aasian, Australian ja Etelä-Afrikan kisat (UBS Hong Kong Open, Australian PGA Championship, AfrAsia Bank Mauritius Open sekä Joburg Open) pelattiin jo vuoden 2017 puolella, Tourin kisavuosi kattaa aina osin kisoja kahdelta vuodelta. Kaikkiaan kisoja pelattiin ajalla 23.11.2017-25.11.2018 yhteensä 52 kpl ja näistä varsinaisia rahakisoja oli 48. Palkintorahaa oli jaossa kauden aikana kaikkiaan huimat 180.000.000 euroa! Kaikki kisat, päivämäärät, voittajat ja eurot luettavissa alla olevasta excelistä.

EuropeanTour2018

Suomalaiset Eurooppa Tourilla vuonna 2018

Suomalaisia golfareita nähtiin Tourilla yhteensä 7. Eniten osallistumisia oli Tapio Pulkkasella (yht. 28 kisaa) ja lähes yhtä paljon kisaili Mikko Korhonen (27 kisaa). Mikko Ilonen oli mukana 18 kisassa ja Kim Koivu 10:ssä. Muita suomalaisia Tourilla 2018: Oliver Lindell (4), Kalle Samooja (3) ja Roope Kakko (1).

Suomalaiset pääsivät pelaamaan viikonlopun kierroksia yhteensä 52 kisassa, näistä parhaat saavutukset Mikko Korhosen 19, Tapio Pulkkasen 14 ja Mikko Ilosen 10 läpäistyä cuttia. Mikko Korhosen voitto Shot Clock Mastersissa Itävallassa on ehdottomasti kauden kohokohtia. Hän keräisikin eniten palkintorahaa kaudesta eli runsaat 920.000 €, Tapio Pulkkasen saalis vuoden peleistä oli reilut 500.000€ ja Mikko Ilosen saldo vastaavasti n. 365.000€. Kim Koivukin tienasi kaudesta mukavat 184.000€, mutta näistä euroista iso osa tuli vielä Challenge Tourin kisoista, joissa hän kunnostautui upeasti alkukaudesta.

Picture owned by Getty Images

Odotukset kaudelle 2019

On hienoa, että suomalaisia löytyy jo tällainen määrä kisaamassa Euroopan (miksei myös koko maailman) golfkisojen kärkisijoista. Ja vaikka kisa on Tourilla äärimmäisen kovaa, on nykymenolla täysin mahdollista, että joku suomalaisista yltäisi ET-kisavoittoon myös tällä alkaneella kaudella. Kuka tahansa kärkigolfareistamme saattaa siihen yltää hyvän viikon sattuessa. Kim Koivu on myöhäisen ET-korttinsa ansiosta ollut mukana  jo kaikissa kauden 2019 ET-kisoissa, ja napsinut sieltä tähän mennessä lähes 50.000€ palkintorahaa.  Mikko Korhosen kausi 2018 oli miehen paras, joten jatkoa on varmasti tiedossa. Mikko Ilonen ei varmaan ole täysin tyytyväinen menneeseen kauteen, mutta hänen kokemuksellaan ja taidoillaan palaaminen huippusijoille on täysin mahdollista. Tapio Pulkkanen taas on päässyt hyvin mukaan Eurooppa Tourille, ja kokemuksen pikku hiljaa kasvaessa pitkälyöntinen Kotkalainen nähdään varmasti entistä useammin myös kärkikahinoissa.

Picture from page http://www.mikkoilonen.net

Tammikuun 16. päivä jatketaan Eurooppa Touria Abu Dhabin HSBC Championchip – kisan merkeissä. Ennen sitä suomalaiset golfaritkin saavat hieman levätä ja pitää kisojen osalta  joulutaukoa. Mailoja tuskin nämäkään ammattilaiset silti naftaliiniin kokonaan laittavat, sillä valmiina ja terävänä on oltava heti vuoden alussa kun kisavuosi toden teolla pyörähtää käyntiin. Sitä, kuinka moneen kisaan kukin heistä osallistuu, ei tässä vaiheessa ole tiedossa. Tarjolla on joka tapauksessa 44 tiukkaa Eurooppa Tourin kisaviikkoa, paljon Race to Dubai -pisteitä ja euroja ennen kuin kausi 2019 on kokonaisuudessaan paketissa.

 

 

 

 

Golfpassin matkassa Korineum Golf & Beach Resortissa

Picture by MattiTours

Korineum Golf & Beach Resortilla on vahvasti suomalaiset juuret. Vuorineuvos Kauko Rastaan ajatus golfkentän rakentamisesta karun kauniiseen Pohjois-Kyproksen ympäristöön sai alkunsa jo 1980 –luvulla ja lopulta toteutuksesta vastasi klubin puheenjohtaja Cunay Cerkez.  Kentän arkkitehtina toimi David Hemstock. Kentän avajaisia juhlittiin huhtikuussa 2007, kuukausi Kauko Rastaan kuoleman jälkeen. Vuosittain pelattava Kauko Cup kerää huhtikuussa Korineumiin kasvavan joukon hänen entisiä tuttaviaan ja klubin pohjoismaalaisia jäseniä. Golfpassi on tällä hetkellä suurin Korineum Resortia käyttävä yksittäinen matkanjärjestäjä lähes 500 vieraan voimin vuosittain. Jo muutaman talvisesongin ajan Golfpassin matkoja on pysyvästi paikan päällä isännöinyt luotettavasti Petteri ”Sesto” Mäkelä. Kesäisin Petteri toimii Suomessa Lakesade Golfin palveluksessa.

Golfia karussa mutta kauniissa maisemissa

Jo ykkösväylä (par 4, 341 m tiukkaan ylämäkeen) antaa osviittaa kentän haastavuudesta. Par on tähän klubipelaajan birdie. Picture by MattiTours

Väylä 4 on haastava, keltaisiltakin lähes 180 metriä pitkä par 3 rotkon ylityksenä. Väylältä näkyvät maisemat ovat huikeat! Picture by MattiTours

Picture by MattiTours

Korineumin kenttä on rakennettu varsin mäkiseen maastoon ja sen myötä lähes joka väylältä tarjoutuu hienot merinäkymät. Oliivipuiden ja matalien pensaiden lomaan rakennetut väylät tarjoavat aimo annoksen haastetta kaiken tasoisille pelaajille. Slopetaulukkoa katsellessa pitää silti välillä hieraista silmiään – kotimaahan verrattuna kenttä antaa tasoitusta pelaajalle kaikilta tiipaikoilta haasteisiin nähden kovin nihkeästi!

Viidennen väylän tiiauspaikalta avautuu yksi kentän hienommista näkymistä – alamäkeen lyötävä dogleg par 5, joka antaa hieman lyhyemmällekin draivaajalle mahdollisuuden onnistuneen avauksen jälkeen päästä kokeilemaan eagle-puttia. 

Picture by MattiTours

Picture by MattiTours

Väylä 16 (par 4, 328 m) kiertää kentän toisen, hieman suuremman vesiesteen. Taustalla häämöttää ”viiden sormen vuori”. Picture by MattiTours

Kokonaisuutena kenttä on erittäin mukava tuttavuus, kunto on pääosin hyvä ja väylien erilaisuus antaa mahdollisuuden pelata hyvin monenlaisilla variaatioilla. Joulukuun alun rankat sateet olivat tosin pehmentäneet väylät sellaiseen kuntoon, että väylillä oli pakko etsiä alinomaa kuivaa kohtaa jatkolyönneille.  Korineumissa on panostettu myös harjoittelumahdollisuuksiin ja alueelta löytyy hyvä range-ja chippialue, pari puttigriiniä sekä kolme täysimittaista harjoitteluväylää.

 

Joustavaa toimintaa

Yksi erityisen mukava asia oli joustavuus peliajoissa. Caddiemasterin kanssa oli helppo sopia peliajoista, ja tarvittaessa tehdä muutoksia jos sää sellaista edellytti. Terassiravintola on sijoitettu siten, että siitä voi mukavasti katsella päätösgriinille kauniin sään vallitessa. Green fee on erikseen ostettuna sesonkiaikana lokakuun alusta toukokuun loppuun 85 euroa ja golfauton vuokra on 25 euroa. Autoa parempi vaihtoehto on kuitenkin 10 euroa maksava sähköinen kärry, sillä autolla ei saa ajaa väylälle lainkaan. Golfkärry osoittikin tarpeellisuuteensa mäkisessä maastossa viikon edetessä. Hotellissa on vain 82 huonetta, joten kentältä löytyy yleensä hyvin tilaa. Resortin ulkopuolisia pelaajia kun ei kilpailuja lukuun ottamatta ole päivittäin kovin runsaasti.

Golfresortin kodikkaat palvelut

Resortin päärakennus on viihtyisä, uima-allas, kuntosali ja pienimuotoinen spa muodostavat kodikkaan kokonaisuuden. Klubiravintolan runsas buffet kuuluu puolihoitoon, ja halutessaan voi myös pienellä maksulla kokeilla a´la carte ravintolaa. Mikäli pelaamisen sijasta tekee mieli läheiseen Kyrenian kaupunkiin, se onnistuu neljä kertaa päivässä hotellin Shuttle –bussilla. Kyrenian kaupunki ei tosin mitään kovin merkittävää nähtävää tarjoa ainakaan useammalle päivälle. Hotelli on valmistunut vuonna 2009 ja lisäosa uusine huoneineen vuonna 2011. Hotelli sijaitsee golfkentän ja klubirakennuksen yhteydessä. Nykyaikaisista ja hyvin varustelluista huoneista on näkymät vuoristoa kohden tai merelle päin. Huoneet sijaitsevat klubirakennuksen vieressä omassa rauhassaan mäntymetsän suojassa.

Eri reittivaihtoehtoja alueelle siirtymiseen

Pohjois-Kyprokselle lennot tehdään aina Turkin kautta, eli meille suomalaisille se tarkoittaa ensin lentoa Istanbuliin, ja siellä vaihtoa. Pääkaupunki Lefkosan lähellä olevalta Ercanin lentokentältä on noin puolen tunnin ajomatka Korineumiin.

Vertailussa Korineum vs Belek

Belek on jo tuttu paikka, sillä olen golfamatkaillut siellä yhteensä 7 kertaa, Korineumiin tämä oli vasta ensimmäinen pelimatkani.

Voisi todeta, että jos haluaa pelata matkallaan erilaisilla kentillä ja arvostaa luxustason hotellipalveluja, on Belek luonteva valinta. Jos taas arvostaa yksilöllistä kodinomaista palvelua rauhallisissa puitteissa eikä kaipaa joka päivä uutta kenttäkokemusta, Korineum Golf & Beach Resort on vahva ja hiukan edullisempi vaihtoehto. Sään ja matka-ajan suhteen vaihtoehdot ovat hyvin lähellä toisiaan, vaikkakin Korineumiin on aina lennettävä vaihdolla Istanbulin kautta, mikä lisää matka-aikaa jonkin verran automaattisesti.

Plussat ja miinukset Korenium

picture by MattiTours

picture by MattiTours

+ pienehkö hyvätasoinen hotelli, yksilöllinen palvelu ja kodikas tunnelma

+ joustavuus peliajoissa, päivägreenfeen myötä voit pelata myös enemmän kuin 18r

+ haastava kenttä, upeat maisemat ja hyvät harjoittelumahdollisuudet

+ asuminen kentän yhteydessä

– vain yksi kenttä

– pienehkö spa –tarjonta ja vähän muuta golfin ulkopuolista vapaa-ajan toimintaa

– jos golfauto on Sinulle must, kenttä on edelleen hankala, koska Korineumissa  ei saanut ainakaan nyt joulukuussa ajaa väylillä

Plussat ja miinukset Belek

Lykia Links Golf Course, Belek. Picture by MattiTours

+ runsaasti hyväkuntoisia, upeita kenttiä valittavaksi

+ hyvätasoiset hotellit all inclusive -palveluilla

+ kentät lähellä toisiaan

+ upeat hiekkarannat

+ kaikki toimii, kannattaa kuitenkin muistaa varata lähtöajat ajoissa

– ei kivaa kylää / erityisiä nähtävyyksiä lähellä Belekin keskustan lisäksi (ellei pelkkä shoppailu kiinnosta)

– kaikilla hotelleilla ei ole omia golfkenttiä, jolloin peliviikosta muodostuu jo ratkaisevasti kalliimpi paketti

– kävijämäärien kasvun myötä golfkentillä ainakin syksyn ja kevään sesonkiviikoilla on taas pienen tauon jälkeen kova ruuhka ja koko ajan nouseva hintataso.

Golfpassin toimivat matkajärjestelyt Korineumissa

Golfpassin matka sujui ennakkosuunnitelmien mukaisesti, ja matkaoppaamme Petterin tarkat ja jämäkät ohjeet antoivat varmasti kaikille turvallisen olon koko viikon ajalle. Opas, joka pelaa myös itse ja asuu pidempään samassa kohteessa, tuntee alueen, kentän ja sen toimintamallit hyvin. Sen myötä matkalaisen olo helpottuu huomattavasti. Sää oli poikkeuksellisen oikukas – niin kuin se on ilmeisesti ollut koko maailmassa vuonna 2018 – silti Korineumissa vuoristo ja meri pitivät sateet enimmäkseen loitolla päiväsaikaan. Öisin vettä tosin saattoi tulla välillä rankastikin.  Yhtenäkään pelipäivänä ei silti tarvinnut kaivaa sateenvarjoa esiin, ja pelailu sujui siltä osin huolettomasti. Neljänä päivänä kuudesta pelipäivästä oli mukava aurinkoinen shortsikeli vielä joulukuussa.

Kiitos mukavalle Korineumin viikon matkaseuralle ja hyviä pelejä tulevillekin matkoille! Bridgen salojakin lienee syytä tutkailla tarkemmin, mikäli jossakin vaiheessa osutaan samaan matkakohteeseen.

Himos Golf

Kotimaisten kenttien listaan lisään jälleen yhden oman kenttäbongauksen lisää – Himos-Patalahti Golf´in, joka sijaitsee Himoksen hiihtorinteiden kupeessa Keski-Suomessa . Kenttä on avattu nykymuodossaan 18-reikäisenä kesällä 2013. Kentän ympäristössä ja läheisyydessä on suuri määrä Himos Resort Oy:n sekä yksityisten omistamia loma-asuntoja, joka antaa kentälle oman leimansa.

Klubirakennus toimii vielä toistaiseksi aika alkeellisissa tiloissa parakkimaisessa rakennuksessa. Kentällä ei myöskään ollut tarjolla mitään ravintolapalveluita, joten niiden arviointia ei tässä artikkelissa käsitellä.

Kuten mainittua, kentän 18 väylää on rakennettu Himos-rinteiden välittömään läheisyyteen. Kapeahkon avausväylän jälkeen kenttä pääsee oikeuksiinsa erityisesti hienolla väylällä 3, jossa tilaa on runsaasti ja griiniltä avautuu upeat näkymät Jämsäläiseen  maalaismaisemaan.

 

Mieleen jäivät kierrokselta erityisesti väylän 3 lisäksi reiät 9 ja 10, joista varsinkin jälkimmäinen tarjoaa monenlaisia pelistrategisia vaihtoehtoja. Väylät ja griinit olivat kohtuukuntoisia, joskin griinien nurmi tuntui olevan kovin ohutta ja pinnat osin aika savisia. Muutamat voimakkaasti muotoillut griinit olivatkin tästä syystä melko haastavia pelattavia.

Väylä numero 9; par 5, 429 metriä.

Kokonaisuudessaan kenttä vaatii vielä paljon työtä, ennen kuin se voi nousta kotimaisten kenttien valiojoukkoon – raffit ja muu väylien ulkopuolinen maasto oli vielä monin paikoin kovin keskeneräisen näköistä. Mutta pala kerrallaan, kyse on kuitenkin kovin nuoresta kenttähankkeesta!

Arvosanat kentän eri osa-alueille muodostuivat seuraavanlaiseksi: Pelattavuus ja layout / 7.5, kentän kunto / 7. Caddiemaster sen sijaan saa arvosanan 8,5. Nuoren herran innokas ja palvelualtis toiminta ei jäänyt huomaamatta, ja kentälle tulijat otettiin mukavasti vastaan.  Kokonaisarvosana kentälle 7+.

GOLFETÄISYYSMITTAREIDEN VERTAILUA, OSA II

Vuonna 2012 tutkailin edellisen kerran blogissani etäisyysmittareita, ja silloin Garminin malli nousi vertailussa ykköseksi. Viimeisimmässä Criticalgolfin testissä (joka on tosin vuodelta 2017) se on valmistajan edellinen malli S6 (hinta tällä hetkellä n. 300€). Huomionarvoista tällä golfvälinesektorilla on se, että markkinoilla on toimijoita, tarjontaa ja myös hintahaitaria nyt paljon enemmän kuin 6 vuotta sitten niin ranteessa pidettävien kuin muidenkin etäisyysmittareiden ja kiikareiden osalta. Tutustu tähän testiin ohesta (englanniksi)  criticalgolf.com

Garmin S6

Myös toinen iso testaaja – My Golf Spy – nosti Garmin´in testinsä ykköseksi. Siinä mallivoittaja oli uudempi Garmin S60 (hinta n. 450€). Koko testi ja vertailu on tuoreempi (v. 2018) kuin ensin mainittu ja löytyy ohesta MyGolfSpy

Garmin S60

Uusinta teknologiaa edustaa keväällä 2018 esitelty Bushnellin kiikari, jossa on sekä perinteinen kiikariominaisuus, mutta lisäksi myös GPS, joka mahdollistaa monipuolisemmin erilaisia toimintoja. Tällaisen ”hybridikiikarin” hinta on kirjoitushetkellä hieman alle 500€.

Bushnell Hybrid Laserfinder + GPS

Bushnell Hybrid

Allekirjoittaneella on jo vuosia ollut käytössä Garmin G6, joka näyttäisi nyttemmin poistuneen ainakin verkkokaupoista (ostettavissa toki edelleen eBayssä ja Amazonissa). GPS on palvellut hyvin vuosia niin kotimaassa kuin ulkomaisillakin kentillä, kunhan aika ajoin muistaa tehdä siihen ohjelmistopäivitykset. Ikääntyessään ja runsaan käytön myötä akunkesto lyhenee toki niin, että laite on ladattava käytännössä jokaisen täyden kierroksen jälkeen, eikä akun vaihto näihin ei ole valitettavasti mahdollista.

Garmin G6 (vuodelta 2012)