Muistoja menneiltä MattiTours -matkoilta!

Nyt kun Suomen vilkas golfkesä 2021 alkaa väistämättä olla lopuillaan, on mukava fiilistellä pimenevissä illoissa kaikilla vanhoilla kuvilla ja muistoilla. Jokaiseen kuvaan liittyy joku tarina, mutta niiden avaaminen blogissa veisi ikuisuuden, siksi on pakko tehdä valintaa. Vaikka kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa, kaikkea taustatietoa ei toki siitä löydy. Ohessa kuvia, joihin kaikkiin liittyy joku tarina – tai ovat muuten onnistuneita otoksia omilta matkoiltamme joihin golf on liittynyt tavalla tai toisella. Aikajana alkaa vuodesta 2007 ja päättyy helmikuuhun 2020. Kestoa videolla musiikin kera on noin 7 minuuttia.

Suosittelen sinulle samaa omien kuviesi kanssa! Hymy nousee väistämättä huulille, kun palaat muistoissa kuvan ottamisen aikaan ja sen herättämiin muistoihin!

KOLME TAPAA LYÖDÄ PIDEMPIÄ DRAIVEJA!

Jacoob Bowden, jonka artikkeleita olen lainannut aikaisemminkin tässä blogissani, sai mielenkiintoni taas heräämään. Kyseessä on siis PGA PRO, joka vuodesta 2003 alkaen on sekä pelannut itse, toiminut caddiena että opettanut jenkeissä. Hänen ”SwingManGolf” -bloginsa ja opetusideologiansa on kyllä mielenkiintoista luettavaa. ”Kolme tapaa lyödä pidempiä draiveja” (johon kohta viittaan) kuulostaa jopa liian helpolta mainostekstiltä. Tässä jutussa hän kertoo oppilaastaan , jolle tehtiin pieniä swingimuutoksia.

Bowden kertoo: ”Kun oppilaani driverin nostokulmaan saatiin 2 asteen lisäys ja vain pieniä muita muutoksia hänen swingiinsä, pelkästään tällä päästiin keskimääräistä oleellisesti parempiin tuloksiin. Ilman mitään muita muutoksia (mailanpäänopeus oli hänellä tuolloin 102 mph =164 km/h) hän sai draiviinsa lisämittaa 243 metristä 256 metriin. Teimme lisäksi jonkin verran swingiharjoituksia, jonka jälkeen mailanpäännopeus saatiin nousemaan 112 mph = 180km/h Bowden kertoo. Sen jälkeen draivit olivatkin jo 280 metrissä.” Alkuperäiseen lisäystä on tuossa jo 37 m, joka on kyllä melkoinen saavutus. Mitä siis täytyisi tehdä saavuttaakseen paremmat tulokset?

  1. PARANTAA OsumaA

Tämä asia on varmaan kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa todettu eikä sitä käy kieltäminen. MItä paremmin draiverilla osuu ”sweet spottiin” sitä parempi lopputulos. Kuvat HCP 30 ja HCP 5 tasoituksella pelaavien lavan osumakohdista kertovat paljon ja vahvistavat tämän tärkeän asian.

Toukokuussa 2021 omassa fittauksessani Nordcenterissä saatua tulosta…osumat olivat silloin pääosin hieman liian alhaalla…

2. OPTIMOIDA LYÖNTIKULMA

On selvää, että eri mailanpään nopeuksilla myös lyöntipituudet ovat erilaiset. Mutta mikä on ideaalinen spinni ja lähtökulma millekin nopeudelle. Siitä oheiset taulukot.

Optimaaliset spinnit eri mailanpäännopeuksille (kuva Jacoob Bowden / GolfWRX)

Pallon nostaminen tiillä korkeammalle, viemällä pallon paikkaa eteenpäin vasemmalle (oikeakätisellä) ja swingi ”pyörimään” hieman enemmän sisältä-ulos auttaa saavuttamaan korkeamman nousukulman. Tiiaaminen alemmaksi ja keskemmälle stanssia vastaavasti alentaa jo pelkästään lähtökulmaa.

Optimaaliset lähtökulmat eri mailanpäännopeuksille (kuva Jacoob Bowden / GolfWRX)

3. KEHITTÄÄ MAILANPÄÄN NOPEUTTA

Tämä vaatiikin sitten jo harjoittelua. Kun kyse on sekä voimasta että vartalon liikkuvuudesta, tätä ei harjoittelematta ja ”sormia napsauttamalla” saa kohenemaan. Mutta toki täysin totta tämäkin väite. Bryson Dechambeau lienee tästä näkyvin ja uutisoiduin esimerkki golfmaailmassa.

Jos siis haluat analysoida edullisesti omaa tekemistäsi, ota ensitöiksesi vaikka leveää maalarinteippiä mukaan rangelle. Kun laitat teipinpalan draiverin lapaan, huomaat jo muutaman lyönnin jälkeen, mihin omat osumasi sijoittuvat! Toki, prolla tai muualla fittauksessa tämänkin voi tehdä puolestasi joku ammattilainen ja saat lisäksi hyviä neuvoja asian korjaamiseksi ja kehittämiseksi!

PUULAGOLF ja HYVIGOLF

PuulaGolf sijaitsee Kangasniemellä, 66 km Jyväskylästä ja 50 km Mikkelistä. Kentän on suunnitellut Pekka Sivula. Pelaaminen on helppoa myös vieraspelaajille, koska ns. ”sokkoväyliä” ei ole. Kentällä on runsaasti ylämäkiä, alamäkiä sekä vasemmalle että oikealle kääntyviä väyliä. Kenttää on tituleerattu myös ”Suomen kauneimmaksi 9-reiän kentäksi”, mikä ei välttämättä liene väärä arvio. Heinäkuun helteet olivat kuivattaneet tämän(kin) kentän, mutta griinit olivat hienossa kunnossa.

Klubirakennus on Puulassa vaatimaton, mutta riittävä perustoimintoihin. Kentän lay-out on mielenkiintoinen – kokonaisarvosanaksi annan 8.0. Suosittelen pysähtymään, jos kenttä matkasi varrelle osuu!

Kiitos PuulaGolfin kapteeni Anni Laitiselle mukavasta peliseurasta!
Väylä 5, ylhäältä alas pelattava par 4 (307 m). Väylä taittaa koko matkan oikealle (kuva griiniltä päin), joten helppoa ei ollut saada avausta tasaiselle alustalle jatkolyöntiä silmälläpitäen.

HYVINKÄÄN GOLF

Kosti Kurosen suunnittelema 18-reikäinen Hyvinkään Golfkenttä sijaitsee 3-tien varrella ja Hyvinkään Sveitsin välisessä harjumaisemassa. Korkeuseroja ja vaihtelevuutta löytyy, ja kenttäaluetta halkovan Vantaajoen ansiosta kenttä tarjoaa haasteita kaikentasoisille pelaajille. HyviGolf saattaa nykyään jäädä helposti kuuluisamman veljensä Kytäjän varjoon. Pidän kenttää ehdottomasti kuitenkin tutustumisen arvoisena!

Hyvinkää golf harjoittelualue ja klubirakennus (kuvan omistaa Hyvinkää Golf) Kiitos täälläkin kapteenivierailun isännälle Topi Naamangalle seurasta ja mainiosta väyläohjeistuksesta, jonka ansiosta tuloksena yksi kesän parhaista kierroksista (74 lyöntiä). Tarkat väyläkohtaiset tulokset löydät kierroksistani GolfGameBook´ista.

Hyvinkään Golf ei ole mahdottoman pitkä kenttä (keltaisilta 5507 m), joten draiveri ei ole läheskään kaikilla väylillä avauksiin se tarpeellisin väline. Tarkkuutta vaativia väyliä on sitäkin enemmän. Mutta kaikkiaan monta mukavan vaihtelevaa väylää, joita voi pelata useammallakin pelistrategialla. Plussana todettakoon, että taukopaikkoja ja mm. vesipisteiden täydennyspaikkoja kentällä on poikkeuksellisen paljon, mm. taukokioskin ansiosta ja koska klubi ohitetaan myös takaysillä kertaalleen. Hyvä lisäbonus ainakin kuumalla kelillä! Kokonaisuutena kenttä klubiravintoloineen ansaitsee arvosanan 8,5.

Kesän 2021 ensimmäiset uudet kenttäbongaukset Golf talma ja nevas golf

Järjestysnumeroilla 101 ja 102 kotimaassa testattiin Golf Talman kentistä Laakso, sekä Nevaksen kolmesta yhdeksiköstä Rapu + Karppi.

Golf Talma on vuonna 1990 valmistunut golfkenttä Keravalla. Kenttä sisältää kaksi täysimittaista golfkenttää sekä par 3 -harjoituskentän Klubirakennuksen on suunnitellut arkkitehti Kai Wartiainen ja kentän hänen isänsä arkkitehti Henrik Wartiainen. Vastaanotto oli todella mukava ja kentän kapteenin ystävällisellä avustuksella ja opastuksella ja Golf Talman taustatiedoilla ryyditettynä koko pelipäivästä tuli miellyttävä. Laakson par on 72 ja pituus keltaisilta 5508 m.

Laakso on kenttänä avara ja helppokulkuinen. Griineissä on paljon tasoja ja kaltevuutta, joten niiden lukeminen saattaa kenttään ensi kertaa tutustuvalla tulla haasteeksi. Griinien kunto oli hyvä, väylillä toki kesän helteet näkyivät jo ymmärrettävästi. Kentän kunnolle annan pisteitä 8,5, klubitalolle ja muilla fasiliteeteille 9. Pelattavuus on 9, vieraana kentälle tulija koki olonsa kyllä huomioiduksi, sille täysi 10 ! Kiitos siis vielä Kapteeni Kirsille ylläpidosta!

27-reikäinen Nevas Golf sijaitsee eteläisessä Sipoossa, mukavan maalaismaisessa miljöössä puolen tunnin päässä Helsingin keskustasta. Se on perustettu vuonna 1986 ja Nevaksessa pelataan Kettu-, Karppi- ja Rapu-kentillä, joista jokainen on erilainen ja vaihteleva yhdeksikkönsä. Pelipäivänä pelasimme Rapu ja Karppi – yhdeksiköt. Viimeisimmät isommat kenttäuudistukset on tehty Nevaksessa 2000 -luvun alussa kenttäsuunnitelija Jan Sederholmin voimin. Rapu on mitaltaan keltaisilta 2751 (par 36) ja Karppi 2886 m (par 37). Pelaamani yhdistelmä siis vähän harvinaisempi par 73.

Ilman paikallista peliseuraa olisi palloja Nevaksessa saanut olla bägissä runsaasti, sen verran monta ”määrämittaista” väylää monellakin tavalla kentällä sijaitsi. Täysin suoraa väylää teeboksista griinille ainakaan Rapu-ysiltä ei taida edes löytyä. Kivoja maisemia ja hyväkuntoisia väyliä ja griinejä toki. Karpillakin nousuja ja laskuja sekä mittaa oli aivan kiitettävästi. Kenttä haastaa kyllä kaikentasoiset pelaajat.

Kentän kunnolle annan pisteitä 8,5, klubitalolle ja muille fasiliteeteille 8. Pelattavuus on 8, ja mukaan kannattaa kyllä ensimmäisellä kerralla ottaa joku paikallinen, muuten saattaa tulla äitiä ikävä. Pelitulokset molemmille kentille löytyvät GolfGameBook -profiilistani.

Uutta draiveria hankkimassa

Nykyään, kun lähes kaikissa isommissa välineliikkeissä tai fittaajien omissa studioissa on FlightScopen, ForeSightin tai Trackmanin kaltaisia laitteistoja, on lukemat omasta mailanpään nopeudesta entistä helpompaa saada selville. Trackman ilmoittaa mittaavansa mailanpään nopeuden lavan geometrisestä keskipisteestä, kun taas ForeSightin GCQuad tekee mittauksen lapaan kiinnitettyjen tarrojen keskipisteestä. Näistä johtuvat pienetkin erot mittauskohdassa vaikuttavat laitteiden antamiin tuloksiin mailanpään nopeudessa. Tämän takia Trackmanin ja GCQuadin ilmoittamat nopeudet eivät ole vertailukelpoisia. Kumpikaan laitteista ei ole oikeassa tai väärässä, ne vain mittaavat nopeuden eri kohdasta mailan lapaa. Tarjolla on nykyään myös paljon edullisia henkilökohtaisia ja pieniä laitteita, joilla omaa mailanpään nopeutta voi mitata vaikka itse rangella tai vaikka simulaattorissa. En ota tässä sen enempää kantaa siihen, miten todenperäisiä ko. luvut ovat verrattuna näihin ammattilaisten välineisiin, koska vaihtelua on varmaan paljon. Niin tai näin, jos haluaa tässä mielessä saada käsityksen omasta tasosta, kannattaa joskus käydä tekemässä ko. mittaus!

Olen itse jo vuosikausia ollut Mika Viljamaan ja Vili Custom Golfin vakioasiakas, joten Vilin Nordcenterin studioon vei myös tänä keväänä huhtikuun lopussa oma matkani. Edellisestä draiverifittauksesta olikin jo kulunut vuosia, joten oli hyvä päivittää oma tilanne. Tavoitteena oli tsekata samalla, ovatko nykyiset raudat (Ping i210) ja wedget (Ping Glide) ja muut puumailat kohdillaan. Vilin ansioksi olen aina lukenut sen, että hän ei pakkomyy yhtään tuotetta, ellei siihen oikeasti löydy tarvetta tai välineiden päivitys vie asioita eteenpäin . Rautojen ja wedge-osaston kohdalla säädettiin vain muutamia lie-kulmia, mutta muuten ne setit olivat kohdallaan ja niillä jatketaan edelleen!

Oma swingini on joulukuussa 2019 tapahtuneen oikean polven kierukkaleikkauksen myötä muuttunut jonkin verran, ja sillä on väistämättä ollut vaikutusta myös swinginopeuteen. Tämä oli havaittavissa erityisesti draivissa, ja siinä miten tuolle leikatulle polvelle uskaltaa laittaa ns. vartalon kierrossa ”painetta”. Jos en ole ennenkään ollut mikään runttaaja, nyt tuo vauhti oli hidastunut entisestään. Se, mikä nyt myös Vilin studiossa tuli entistä selvemmin esille, on se miten tärkeää on pyrkiä osumaan mailan sweet spottiin! Kaikki osumani draiverilla olivat suurimmaksi osaksi aivan liian alhaalla, joten oli selvää, etteivät lyöntimitat olleet suinkaan optimaalisia.

Omat osumat olivat draiverilla kaikki aivan liian alhaalla!

Löysimme Vilin kanssa heti muutamia korjaavia asioita, joilla osumakohtaa saatiin lähemmäs toivottua sweet spottia. Lyöntimitat olivat edelleen kuitenkin kovin vaatimattomia – jopa tämän ikäiselle seniorille – liikkuen vain 180 m -190 m tuntumassa. Testailimme erilaisia varsia ja settejä, ja lopulta ratkaisu löytyi TM nupista ja selvästi kevyemmästä varresta, jolla lukemat saatiin nousemaan reiluun 200 metriin (paras osuma taisi olla 215 m). Fujikura Air Speeder malliston kevyin varsi liitettynä SIM2 -draiverin nuppiin antoi minulle parhaan tuntuman ja tuloksen.

Koska vuosi 2021 on lajin suosion ja pelaajamäärien kasvun johdosta myös golfvälineiden menekin osalta edelleen todella ”kuuma”, osasta välineistä on koko Euroopassa huutava pula. Mm. pallojen osalta on mitä ilmeisimmin odotettavissa ei-oota joidenkin kysytyimpien mallien ja merkkien osalta syksyyn mennessä. Oma uusi Taylor Made SIM 2 Max D -draiverinikin saapui lopulta custompajasta vasta yli 1,5 kk odotuksen jälkeen. Nyt uudella ajurilla on takana kahdeksan pelikertaa, ja voin sanoa että olen äärimmäisen tyytyväinen hankintaani!

300 metrin draiveja

Olin eilen kisaamassa 2 hengen scramblessa, ja peliparikseni sain ex-keihäänheittäjän, jonka kanssa olen useasti ennenkin ollut mukana näissä vastaavissa karkeloissa. Pelikaveruutemme lähti matkaan jo vuosia sitten filosofialla – ”lyö sinä ne pitkät draivit, minä koetan hoitaa sen lähipelin”. No, näinhän se ei toki oikeassa elämässä eikä kisassa mene, mutta totuuden nimessä on sanottava, että vain kahden draiveriavauksen osalta taisimme koko päivänä lopulta päätyä minun pallolleni.

Mutta mihin viittaan otsikollani? Kun pelikaverilla on tosiaan keihäänheittäjän tausta, raameja ja liikkuvuutta vielä ihan kohtuullisesti, ei 300 metriä ole ollenkaan mahdoton saavutus. Parhaan avauksen mitaksi saimme kiikarin ”noin-mitoilla” laskettuna 285 metriä – eikä sekään ollut mitenkään poikkeuksellisen hyvä osuma. Hyvällä osumalla kuulemma tuo 300 edelleen menee rikki. Jäätävä lyönti tuo eilinen meikäläisen silmissä oli silti – oma draivi kun päätyy siis parhaimmillaan eikä taatusti vastatuuleen sinne 220 metrin tietämille. Keskiarvo lienee jotakuinkin 200 m tietämissä.

Kuten jo vuonna 2017 kirjoittamassani blogitekstissä (löytyy kokonaisuudessaan tästä) kirjoitin, se mediaani amatööreillä liikkuu jotakuinkin noissa lukemissa, vaikka klubien terassilla monesti kuulee aivan jotakin muuta. Ohessa tuota dataa draivien keskimitoista tasoitus- ja ikäryhmittäin.

Golf Digestin kokoamaa dataa amatöörigolfareiden draivien keskimitoista välillä huhtikuu-syyskuu 2016

Lajioppaissa todettu ”golfissa on tarkoitus saada pallo mahdollisimman vähillä lyönneillä kullakin väylällä reikään!” pitää niin täysin paikkansa edelleen. Pitkät draivit auttavat ehdottomasti tuon tavoitteen toteutumista, mutta vain jos ne ovat pelialueella ja mielellään vielä sille lyhyeksi leikatulla alueella.

Seitsemällä birdiellä ja kahdella tyhmällä bogilla päädyimme kyseisessä scramblessa lopulta tulokseen 67 scr (64 netto). Tasoituksellisessa lyöntipelissä sillä ei ikävä kyllä ihan kärkisijoja kolkutella.

Bryson DeChambeau iski rangella taannoin mailanpään nopeudeksi tylyt lukemat
Foresightiin. Kentällä voiman lisääntyminen on näkynyt hurjina draiveina mm. PGA kisoissa. DeChambeau hämmästytti lokakuussa 2020 TV-katsojia draivaamalla 350 metrisen par-4-väylän suoraan puiden yli greenille. Mistään alamäkeen rullivasta lyönnistä ei todellakaan ollut kyse, sillä pelkästään greenin lähettyvillä olevan bunkkerin yli lyömiseen pallon piti olla ilmassa 320 metriä.

Golfmittarin valinnan perusteita

Aina niin ajankohtainen keväinen aihe – millaisen golfmittarin hankkisin?

MattiTours

Tänä päivänä GPS kellot, mittarit ja kiikarit ovat yleistyneet valtavasti kaikilla golfareilla, eikä niiden käyttöä enää pidetä samalla tavalla hifistelynä kuin vielä ensimmäisen aihetta koskevan artikkelini aikaan 2010 -luvun alkupuolella. Valikoimat ovat kasvaneet myös valtavasti, ja hintataso on tarjonnan myötä entistä laajempi. Kehitystä on tottakai tapahtunut myös tekniikassa – uusimmissa mittareissa on ominaisuuksia, jotka saavat harrastelijan pään pyörälle. Varsinkin, kun pitäisi ensin päättää, lähteekö hakemaan ranteeseen laitettavaa kelloa, erillistä gps-mittaria vai kiikaria. Omat aikaisemmat käyttökokemukseni niin kelloista, GPS -mittareista kuin kiikareista löydät aikaisemmista blogiteksteistä. Tällä hetkellä omassa käytössäni on artikkelikuvanakin oleva Golf Buddy Aim L1 kiikari.

Mikäli perusmatkat – väylän koko pituudet, matkat esteisiin ja griinin eri osiin ovat sinulle riittävä tieto etkä halua muita ominaisuuksia, golfkello perusominaisuuksilla ranteeseen riittää. Rannekellojen käytön helppous onkin niiden paras ominaisuus. Riittää, kun annat kellon hakea haluamasi kentän gps tiedot ennen kierrosta, ja lähdet pelaamaan. Kelloon…

View original post 269 more words

Kapteenin vastuulla!

Vuosi 2021 alkoi omalla golfurallani hieman uudenlaisissa merkeissä, kun Järviseudun Golfissa alkoivat kapteenin tehtävät. Olin toki jo ennakkoon hieman sivusilmällä tutkaillut, mitä kaikkea kyseinen toimenkuva toisi tullessaan, mutta varsinaisesti oletin asioiden konkertisoituvan tekemiseksi vasta kauden alettua. Näin siis luulin!

Kapteenin tehtävät ovat moninaiset, ja paljon pystyy olemaan toimikuntien ja hallinnon apuna ja tukena ns. ”ruohonjuuritasolla”. Kapteenin palstalla on tavoitteena nostaa kauden mittaan esiin tasaiseen tahtiin seuralle ja pelaajille muutenkin tärkeitä asioita. Myös seurojen välinen yhteistyö on jo lähtenyt aktiivisesti matkaan, vaikka kovin vähän kenttiä on vielä näillä korkeuksilla edes avattuna.

Kilpailukalenteri on jo saatu valmiiksi ja julkaistuna. Uusien jäsenien ja aloittelevien pelaajien ”kummina” toimimisessa ja lajin pariin tukien saattamisessa tulee varmasti olemaan paljon tehtävää kesän mittaan. Pyrin omalta osaltani luomaan Järviseudun Golfiin sellaista henkeä, että kaikille löytyy sija oman tyyliseen harrastamiseen. Jollekin se on sosiaalista kanssakäymistä – jollekin toiselle jopa totaalista kilpaurheilua! Kaikki mahtuvat kuitenkin sovussa hyvin samalle kentälle!

Suomen Golfliiton viralliset ohjeet kapteeneille

”Hyvän golfhengen luominen ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat kapteenin tärkeimmät tehtävät golfseurassa.  Siihen kuuluu mm. seuran jäsenten toivomuksien ja kommenttien kuunteleminen ja eteenpäin vieminen, uusien jäsenien vastaanotto ja sisäänajo seuraan, kilpailujen ja tapahtumien järjestäminen, kirjoittaminen säännöllisesti seuran lehdessä, tiedotteissa, nettisivuilla ja sosiaalisessa mediassa sekä näkyminen kentällä ja seuratiloissa ja toimiminen monilla tavoin esimerkkinä seuran jäsenille

Töitä on siis jo tehty, ja sitä tulee riittämään koko kaudeksi monella saralla – koetan valottaa tekemisiäni ja kokemuksia kapteenin toimista tässä(kin) blogissa lisää kesän mittaan.

Vuosi 2020 / YEAR 2020

Golfvuosi 2020 jää muistoihin ikuisesti, koska koronaepidemia asetti myös omat rajoituksensa lajin harrastamiseen maailmalla. Kotimaassa pelaajamäärät kasvoivat räjähdysmäisesti ja kierroksia pelattiin kaikilla kentillä ennätysmääriä! Kun monet liikuntalajit kärvistelivät tuskissaan, golf turvallisena ulkoilulajina otti paikkansa myös monien uusien suomalaisten sydämissä. Marokossa ehdimme käydä juuri ennen epidemian räjähtämistä Golfpassin kanssa helmikuussa. Kohta tuon pelimatkan jälkeen maailma sulkeutuikin sitten kokonaan!

Etätyön ja normaalin työmatkustamisenkin vähyyden johdosta pelikierrosten määrä päätyi aivan uusille lukemille – josko se nyt ennenkään on ollut vähäinen. Pelikertoja kertyi yhteensä 135 kpl (108 täyttä ja 27 puolikasta kierrosta). Viimeinen pelikerta leudosta syksystä johtuen oli poikeuksellisesti vasta 23.12.

Toinen itselle iso rajapyykki ylittyi lokakuussa. Kotimaassa tuli 100 pelattua kenttää täyteen. Uudet bongaukset olivat Levi Golf, Loimijoki Golf ja Rauma Golf. Loput kierrokset sujuivat kotikentällä Lappajärvellä Järviseudun Golfissa ja toisella lähikentällä Härmä Golf & Academyssä. Kaikista uusista kenttäbongauksista löytyy tarinaa blogini arkistosta!

Vuoden kohokohdiksi voi myös lukea Antti Vaalaksen videotutoroinnin omasta svingistäni heti keväällä. Pieni, mutta sitäkin merkityksellisempi korjaus omaan vuosikymmeniä uomiinsa urautuneeseen svingiin löysi aika nopeasti treenamalla paikkansa ja muuttui tavaksi jota ei tarvinnut enää lopulta erikseen ajatella. Kiitos siis vielä kerran Antille avusta! Myös tämän jutun löydät arkistosta!

Rauhallista ja turvallista loppuvuotta kaikille blogini seuraajille ja tuloksekasta uutta tulevaa pelikautta 2021 oheisen golfaiheisen videokuvakoosteen myötä!

Happy new golfyear2021 to all MattiTours -followers – keep safe!

vuoden 2020 US OPEN -areena Winged Foot amatöörin silmin

Minkälaiseen tulokseen olisin amatöörigolfarina päätynyt tasoituksella 5.8 syyskuun puolessa välissä pidetyssä US Openissa – kisassa jota pidetään yhtenä ammattilaiskiertueiden vaikeimmista?

Tämä aihe puhutti paljon sosiaalisessa mediassa, ja sama keskustelu jatkui myös Viaplayn selostuksissa koko kisaviikonlopun. Winged Foot’ in kenttä on toki amatöörin näkökulmasta back-teeltä pitkä (6811m), joten sekin tekee tuloksen tekemisen hankalaksi.

Steve Lapper, Golf.com -sivuston panelisti, on todennut Winged Foot -kentästä seuraavasti: ”Scratch -pelaajat, jotka ovat pelanneet kierroksensa ko. kentällä, ovat olleet todella tyytyväisiä pelatessaan tuloksen +12. Tasoituksella 18 päätyisi hyvinkin vähintään 110 lyöntiin. Väylät kun eivät ole leveitä, raffit ovat julmat ja viheriöt luultavasti Oakmontin alueen vaikeimmat.”

Jos haluat tietää, mikä olisi oma par-lukusi Winged Footissa, käy katsomassa se ohesta (CR 79.0 ja Slope rating 150, par 70). https://www.usga.org/course-handicap-calculator.html

Tämän hetkisellä tasoituksellani 5.8 kentän ihannetulos olisi slopelaskurin mukaan 87 lyöntiä!!!

No miten minulle mahtaisi tällä huippukentällä käydä näillä US Open -asetuksilla. Koska en ole mikään pitkälyöntinen, ja tuloksenteko perustuu yleensä hyvään lähipeliin, veikkaan, että 100 lyönnin alitus jäisi haaveeksi, varsinkin kun griinitkin on viritetty huippunopeiksi.

Erik Anders Lang (HCP 6)  on rapakon takana kuuluisa filmintekijä ja TV-hahmo. Lang vetää suosittua PGA Tour / Skratch TV -sarjaa Adventures in Golf Erik asetti itselleen haasteen pelata Winged Foot alle 90:llä lyönnillä! Katso oheiset YouTube videot, niin tiedät toteutuiko tavoite!

Etuysi

Erik etuysillä

Takaysi

Erik takaysillä

"Kokemuksia golfin pelaamisesta ja kentistä Suomessa ja maailmalla. Lyhyitä arvosteluja golfvälineistä ja vinkkejä mentaaliharjoitteluun. Tekstit suomeksi ja englanniksi. Experiences from golf courses in Finland and abroad. Short reviews of golf equipment and tips for mental training. Texts written in finnish and english."

%d bloggaajaa tykkää tästä: