Kapteenin vastuulla!

Vuosi 2021 alkoi omalla golfurallani hieman uudenlaisissa merkeissä, kun Järviseudun Golfissa alkoivat kapteenin tehtävät. Olin toki jo ennakkoon hieman sivusilmällä tutkaillut, mitä kaikkea kyseinen toimenkuva toisi tullessaan, mutta varsinaisesti oletin asioiden konkertisoituvan tekemiseksi vasta kauden alettua. Näin siis luulin!

Kapteenin tehtävät ovat moninaiset, ja paljon pystyy olemaan toimikuntien ja hallinnon apuna ja tukena ns. ”ruohonjuuritasolla”. Kapteenin palstalla on tavoitteena nostaa kauden mittaan esiin tasaiseen tahtiin seuralle ja pelaajille muutenkin tärkeitä asioita. Myös seurojen välinen yhteistyö on jo lähtenyt aktiivisesti matkaan, vaikka kovin vähän kenttiä on vielä näillä korkeuksilla edes avattuna.

Kilpailukalenteri on jo saatu valmiiksi ja julkaistuna. Uusien jäsenien ja aloittelevien pelaajien ”kummina” toimimisessa ja lajin pariin tukien saattamisessa tulee varmasti olemaan paljon tehtävää kesän mittaan. Pyrin omalta osaltani luomaan Järviseudun Golfiin sellaista henkeä, että kaikille löytyy sija oman tyyliseen harrastamiseen. Jollekin se on sosiaalista kanssakäymistä – jollekin toiselle jopa totaalista kilpaurheilua! Kaikki mahtuvat kuitenkin sovussa hyvin samalle kentälle!

Suomen Golfliiton viralliset ohjeet kapteeneille

”Hyvän golfhengen luominen ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat kapteenin tärkeimmät tehtävät golfseurassa.  Siihen kuuluu mm. seuran jäsenten toivomuksien ja kommenttien kuunteleminen ja eteenpäin vieminen, uusien jäsenien vastaanotto ja sisäänajo seuraan, kilpailujen ja tapahtumien järjestäminen, kirjoittaminen säännöllisesti seuran lehdessä, tiedotteissa, nettisivuilla ja sosiaalisessa mediassa sekä näkyminen kentällä ja seuratiloissa ja toimiminen monilla tavoin esimerkkinä seuran jäsenille

Töitä on siis jo tehty, ja sitä tulee riittämään koko kaudeksi monella saralla – koetan valottaa tekemisiäni ja kokemuksia kapteenin toimista tässä(kin) blogissa lisää kesän mittaan.

Vuosi 2020 / YEAR 2020

Golfvuosi 2020 jää muistoihin ikuisesti, koska koronaepidemia asetti myös omat rajoituksensa lajin harrastamiseen maailmalla. Kotimaassa pelaajamäärät kasvoivat räjähdysmäisesti ja kierroksia pelattiin kaikilla kentillä ennätysmääriä! Kun monet liikuntalajit kärvistelivät tuskissaan, golf turvallisena ulkoilulajina otti paikkansa myös monien uusien suomalaisten sydämissä. Marokossa ehdimme käydä juuri ennen epidemian räjähtämistä Golfpassin kanssa helmikuussa. Kohta tuon pelimatkan jälkeen maailma sulkeutuikin sitten kokonaan!

Etätyön ja normaalin työmatkustamisenkin vähyyden johdosta pelikierrosten määrä päätyi aivan uusille lukemille – josko se nyt ennenkään on ollut vähäinen. Pelikertoja kertyi yhteensä 135 kpl (108 täyttä ja 27 puolikasta kierrosta). Viimeinen pelikerta leudosta syksystä johtuen oli poikeuksellisesti vasta 23.12.

Toinen itselle iso rajapyykki ylittyi lokakuussa. Kotimaassa tuli 100 pelattua kenttää täyteen. Uudet bongaukset olivat Levi Golf, Loimijoki Golf ja Rauma Golf. Loput kierrokset sujuivat kotikentällä Lappajärvellä Järviseudun Golfissa ja toisella lähikentällä Härmä Golf & Academyssä. Kaikista uusista kenttäbongauksista löytyy tarinaa blogini arkistosta!

Vuoden kohokohdiksi voi myös lukea Antti Vaalaksen videotutoroinnin omasta svingistäni heti keväällä. Pieni, mutta sitäkin merkityksellisempi korjaus omaan vuosikymmeniä uomiinsa urautuneeseen svingiin löysi aika nopeasti treenamalla paikkansa ja muuttui tavaksi jota ei tarvinnut enää lopulta erikseen ajatella. Kiitos siis vielä kerran Antille avusta! Myös tämän jutun löydät arkistosta!

Rauhallista ja turvallista loppuvuotta kaikille blogini seuraajille ja tuloksekasta uutta tulevaa pelikautta 2021 oheisen golfaiheisen videokuvakoosteen myötä!

Happy new golfyear2021 to all MattiTours -followers – keep safe!

vuoden 2020 US OPEN -areena Winged Foot amatöörin silmin

Minkälaiseen tulokseen olisin amatöörigolfarina päätynyt tasoituksella 5.8 syyskuun puolessa välissä pidetyssä US Openissa – kisassa jota pidetään yhtenä ammattilaiskiertueiden vaikeimmista?

Tämä aihe puhutti paljon sosiaalisessa mediassa, ja sama keskustelu jatkui myös Viaplayn selostuksissa koko kisaviikonlopun. Winged Foot’ in kenttä on toki amatöörin näkökulmasta back-teeltä pitkä (6811m), joten sekin tekee tuloksen tekemisen hankalaksi.

Steve Lapper, Golf.com -sivuston panelisti, on todennut Winged Foot -kentästä seuraavasti: ”Scratch -pelaajat, jotka ovat pelanneet kierroksensa ko. kentällä, ovat olleet todella tyytyväisiä pelatessaan tuloksen +12. Tasoituksella 18 päätyisi hyvinkin vähintään 110 lyöntiin. Väylät kun eivät ole leveitä, raffit ovat julmat ja viheriöt luultavasti Oakmontin alueen vaikeimmat.”

Jos haluat tietää, mikä olisi oma par-lukusi Winged Footissa, käy katsomassa se ohesta (CR 79.0 ja Slope rating 150, par 70). https://www.usga.org/course-handicap-calculator.html

Tämän hetkisellä tasoituksellani 5.8 kentän ihannetulos olisi slopelaskurin mukaan 87 lyöntiä!!!

No miten minulle mahtaisi tällä huippukentällä käydä näillä US Open -asetuksilla. Koska en ole mikään pitkälyöntinen, ja tuloksenteko perustuu yleensä hyvään lähipeliin, veikkaan, että 100 lyönnin alitus jäisi haaveeksi, varsinkin kun griinitkin on viritetty huippunopeiksi.

Erik Anders Lang (HCP 6)  on rapakon takana kuuluisa filmintekijä ja TV-hahmo. Lang vetää suosittua PGA Tour / Skratch TV -sarjaa Adventures in Golf Erik asetti itselleen haasteen pelata Winged Foot alle 90:llä lyönnillä! Katso oheiset YouTube videot, niin tiedät toteutuiko tavoite!

Etuysi

Erik etuysillä

Takaysi

Erik takaysillä

Suomigolfia heinäkuussa

100 kotimaisen kentän raja häämöttää jo! Saapa nähdä, täyttyykö tavoite vuoden 2020 vai 2021 aikana. Kentät numero 93,94 ja 95 arvostelussa seuraavassa.

Koronakriisi on kasvattanut kotimaisen matkailun ja golfin suosiota huimasti, ja tämä on näkynyt pelimäärien ja uusien golfareiden määrässä ympäri maan. Myös omalla kotikentälläni Lappajärvellä vieraspelaajien määrä on ollut poikkeuksellinen. Lajin kannalta hienoa, vaikka nopeassa kasvussa on myös aina negatiiviset puolensa! Kentillä näkee nyt paljon enemmän etiketistä piittaamatonta – jopa osin vaarallista toimintaa – sekä omista lyöntijäljistä piittaamattomuutta. Kasvulla on hintansa, voidaan sanoa!

LEVI GOLF

Levi Golf on ollut bongauslistoilla jo pitkään, mutta syystä tai toisesta matka pohjoiseen on tuntunut aina liian pitkältä. No sitä se toki on edelleen, mutta kokemus kyllä kannatti! Vaikka kenttä oli vielä edellisellä viikolla olleiden rankkasateiden jäljiltä ollut osin veden peitossa, oli se nyt ihan pelattava. Griinit olivat ok, väylät ymmärrettävästi märät. Koska raffeja luultavasti ei oltu päästy hetkeen leikkaamaan, ne olivat ylipitkät, joka laskee ”pelikokemuksen” tasoa. Ei siksi, etteikö niiden tulisikin rankaista, vaan siksi, että ihan väylän viereenkin hukkui turhan monta pelivälinettä.

Levin korkeudella aurinko paistaa heinäkuussa yötä päivää, joten jo varhain aamulla keli oli mitä mainioin!
Maisemat ovat tällä kentällä parasta antia – kunhan muistaa pysähtyä välillä niitä ihailemaan!

Kenttä on pitkä – keltaisilta oman kotikenttäni backteetäkin pidempi (5945m). Tämä kävi ilmi heti avauskierroksella. Pitkähköt doglegit tai par-4:t tuottivat senioreille omat haasteensa. Siksi siirryimmekin toisena päivänä suosiolla helpommille lähtöpaikoille. Tämä tapa olisi suotava muulloinkin ja muillekin (kuten olen blogiteksteissäni aikaisemmin julistanut).

Arvosanaksi kokonaisuudessaan annan Leville 8,0. Palvelut oli ok, märkä kenttä hieman alentaa arvosanaa. Greenfeet saimme GoGolf jäseninä edullisesti. Myös ZeroPoint Levikeskuksessa myy pelilippuja kenttätoimistoa edullisemmin. Ennakkoon pelotellut hyttysparvetkaan eivät pilanneet peli-iloa. Isot kaasukarkottimet väylien reunoilla pitivät inisijät loitolla. Syvemmälle metsään ei toki kannata mennä tätä asiaa heinäkuussa tarkistamaan!

Vasemmalla klubirakennus ja ravintola, sen edessä 1. tii. Oikealla Levi Chalets huoneistoja. Jos pelin jälkeen haluaa täyttää kalorivajeen klubilla, voin lämmöllä suositella poropizzaa! Nam!

LOIMIJOKI GOLF JA RAUMA GOLF

Aivan toiseen päähän valtakuntaa sijoittuu kesän toinen golfmatka. Nämä kohteet valikoituivat Suomen Golfsenioreiden etukortin perusteella. Loimijoki oli kohteena kovin vieras, enkä osannut sitä edes ennakkoon kartalle sijoittaa.

Ypäjä Golf Oy eli kenttänimenä Loimijoki Golf sijaitsee Lounais-Hämeessä, Ypäjän kunnassa. Nimensä golfkenttä on saanut sen kupeessa virtaavasta Loimijoesta. Vuonna 2007 Ypäjän golfkenttä laajeni entisestä 9-reikäisestä 18-reikäiseksi. Kenttä on rakennettu vanhalle tilalle, joka on ollut Jaakkolan suvun asutettuna vuodesta 1539. Alkunsa kenttä on saanut maanviljelijä Osmo Jaakkolan toimesta ja pelaaminen aloitettiin kuudella väylällä vuonna 1992. Klubirakennus on idyllinen ja kenttää voi hyvällä syyllä kiitellä vanhan maalaismaiseman säilyttämisestä. Täällä oli myös nyt arvostellun kenttäkolmikon ystävällisin palvelu! Caddiemasterin asenteella on valtava merkitys kenttäkokemukseen!

Loimijoki Golf, väylä 11. par3. Kortin mukaan 138m, mutta jo kuvakin kertoo että todellinen lyöntimitta on jotakin ihan muuta!
Tyypillistä Loimijoen etuysin alkureikien maisemaa, eli paljon korkeuseroja ei ollut. Griinien ruoholaatu poikkesi totutusta – pinta oli samettisen pehmeä!
Loimijoen ylitys
Pieni, mutta ei lainkaan merkityksetön pikkuseikka ja joka sai positiivista palautetta pelikaveriltani Loimijoella! Kentällä on omat väyläopasteensa niin miesten kuin naisten tiiboksissa! Tätä ei valitettavasti kaikkialla näe!

Loimijoki on keltaisilta 5889m, eli ei aivan lyhyt sekään. Mutta pelattavuuden kannalta väylät oli rakennettu mukavasti ja vaihtelevasti. Etuysillä väylät 5 (par 4/397m) ja väylä 9 (par4/386) aiheuttivat pientä murhetta pituudellaan. Mieleen jäivät myös korkealta alas lyötävä 12/par4/312m sekä päätösreiän griinin takana siintävät hienot kalliomuodostelmat. Suihkutilat olivat ok. Kokonaisarvosana 8,0.

RAUMA GOLF

Kolmas kohteemme Rauma Golf ”Pomppunen” sijaitseen kentän omien sivujen mukaan ”vain 2,5 km päässä Rauman torilta”. Totta onkin, että pelikierrokseen voi halutessaan hyvin sisällyttää vaikka Vanhan Rauman kulttuuria ja kulinarismia. Kenttä muodostuu kahdesta eriluonteisesta yhdeksiköstä, joista toinen on puistomainen, pienen joen halkoma, tasainen osuus. Toinen ysi sijoittuu metsämaastoon ja sisältää runsaasti vesiesteitä. Kierroksemme alkoi pelipäivänä 10 tiiltä.

Puistomainen 10-18 oli selvästi Rauma Golfin helpompi osuus. Haasteet tulivat ensikertalaiselle metsäosuudella (väylät 1-9).

Väylä numero 4 (par5/437 hcp 13) griini!
Heti edellisen perään tulee väylä numero 5, kentän vaikein väylä, 326 metrinen par 4. Tässä (jos toki aina) avauksen onnistuminen on erityisen tärkeää. Tiiboksissa kannattaa suunnitella oma pelistrategia huolella!

Rauma Golf´in metsäosuudella on korkeuseroja ja useita hienoja väyliä, mutta ensikertalaiselle ”Pomppunen” näytti kyllä ominaispiirteensä. Täällä caddimaster ei ihan meidän kohdallamme onnistunut, koska odottelimme jostakin kumman syystä turhaan lähtöä tyhjälle kentälle yli puoli tuntia. Tämän seurauksena jouduimme lopulta ohittamaan hitaamman ryhmän jo heti 3. väylän jälkeen. Kokonaisarvosana kentälle 8-.

Kaikkien pelaamieni golfkierrosten tuloksia voi aina vapaasti tutkailla GolfGameBookissa https://golfgamebook.com/fi/ Se on ollut käytössäni jo vuodesta 2013. Jos siis golfaat itse, lataa ilmainen appi, ja pyydä siellä kaveriksi, niin näet kaikki kierrostulokset online!

Golfmittarin valinnan perusteita

Tänä päivänä GPS kellot, mittarit ja kiikarit ovat yleistyneet valtavasti kaikilla golfareilla, eikä niiden käyttöä enää pidetä samalla tavalla hifistelynä kuin vielä ensimmäisen aihetta koskevan artikkelini aikaan 2010 -luvun alkupuolella. Valikoimat ovat kasvaneet myös valtavasti, ja hintataso on tarjonnan myötä entistä laajempi. Kehitystä on tottakai tapahtunut myös tekniikassa – uusimmissa mittareissa on ominaisuuksia, jotka saavat harrastelijan pään pyörälle. Varsinkin, kun pitäisi ensin päättää, lähteekö hakemaan ranteeseen laitettavaa kelloa, erillistä gps-mittaria vai kiikaria. Omat aikaisemmat käyttökokemukseni niin kelloista, GPS -mittareista kuin kiikareista löydät aikaisemmista blogiteksteistä. Tällä hetkellä omassa käytössäni on artikkelikuvanakin oleva Golf Buddy Aim L1 kiikari.

Mikäli perusmatkat – väylän koko pituudet, matkat esteisiin ja griinin eri osiin ovat sinulle riittävä tieto etkä halua muita ominaisuuksia, golfkello perusominaisuuksilla ranteeseen riittää. Rannekellojen käytön helppous onkin niiden paras ominaisuus. Riittää, kun annat kellon hakea haluamasi kentän gps tiedot ennen kierrosta, ja lähdet pelaamaan. Kelloon ei ole välttämättä tarvetta edes koskea sen enempää ellet halua kierroksen aikana hakea tai täydentää muita tietoja. Useimmissa kelloissa on tottakai paljon muitakin ominaisuuksia, kuten tuloskortit, omien lyötimittojen mittausta ja tallennusta yms., mutta siinä kohtaa pieni näyttö on se, joka asettaa rajoituksensa. Ja mitä enemmän ominaisuuksia, sitä enemmän joko erilaisia näppäimiä tai ruudussa valikkoja selattavaksi halutun ominaisuuden löytämiseksi. Ja jos lähinäköön tarvitaan vaikkapa erilliset lasit, niiden selaaminen pelin tuoksinassa saattaa käydä haastavaksi.

Golfkiikarit – jotka nekin ovat kehittyneet pelkistä mittaajista monitoimikoneiksi, perustuvat siis suoraan mittaukseen haluttuun kohteeseen. Monesti kiikarin käyttäjiä moititaan pelin hidastelusta, mutta käytännössä olen todennut, että kyse on enemmänkin siitä, miten ylipäätään muutenkin valmistautuu omaan suoritukseensa. Sellainen golfari, joka on tottunut etenemään juohevasti, käyttää kiikarilla mittaamiseen ihan saman ajan kuin ”kellottaja”, kunhan valmistautuu ja ennakoi omaa tekemistään pelin edetessä. 

Koska kyse on mieltymyksistä, kokoan oheen vain muutaman linkin eri osastoista. Voit lukea laajempia vertailuja halutessasi mm. seuraavilta sivustoilta. Myös verkkokauppojen omilta sivustoilta löydät omia testejä ja vertailuija. Tunnetut merkit kuten Garmin, Bushnell ja GolfBuddy ovat niitä, joiden valikoima on laaja, ja joilla on pitkäaikainen kokemus aiheesta, joten päätyessäsi niihin harvemmin teet huonoa valintaa. Tarjoajia ja hintahaitaria on tätä nykyä kuitenkin todella paljon myös muissa merkeissä. Ehkä ihan ensin suosittelen kuitenkin pohtimaan sitä, oletko omalta osaltasi päätymässä kelloon vai erilliseen gps-laitteeseen tai kiikariin vai luotatko vain omaan silmämääräiseen tulkintaan ja väyläopasteesiin tiiboksissa ja väylillä (esim. väylän koko pituus – 200m – 150m – 100m griinille). Aika monille nämäkin ovat jo riittävä tietoa..

MyGolfSpy

Golf Monthly ja kotimaisista sivustoista mm.

GoGolf

YouTube on myös pullollaan vertailuja niin kelloista kuin kiikareista. Ohessa yksi kellotesti viime vuodelta

Ja tässä vastaava kiikareista

PGA Pro Antti Vaalaksen swingiopissa

Tapasin Antin ensimmäisen kerran henkilökohtaisesti vuonna 2015 Aim Point -kurssin tiimoilta Lappajärvellä. Silloinen puttitreeni ja -metodi jäi pysyvästi osaksi omaa tekemistä. Löydät blogistani tästä tarinaa ko. hakusanalla jos se aihe kiinnostaa! Ko. blogijuttu on kirjoitettu englanniksi.

Tutustuin kuluvan kevään aikana Antin metodeihin ja opetukseen verkon välityksellä. Sivustolta https://vaalasgolf.com/ löydät lisää tietoa . Itse päätin liittyä myös Antin Online -golfklubiin (osin tämänhetkisen korona-tilanteenkin takia) ja sitä kautta avautui mahdollisuus saada häneltä ammattilaisen analyysi omasta svingistä. Toukokuun kylmät ja tuuliset säät tekivät svingikuvauksesta Pohjanmaalla hieman haastavat – myös kuvaukset iPhonella ja iPadilla olivat yksin rangella hieman haastellisia. Lopulta sain kuitenkin svingivideot ”pakettiin” rauta-7:lla ja draiverilla ja lähetykset Antin sähköpostiin.

Vastaus ja analyysi saapui jo seuraavana päivänä! Todella nopeaa toimintaa! Ja parasta ja ammattimaisinta analyyissä oli se, ettei sen tarkoituksena todellakaan ollut repiä koko lyöntiä atomeiksi, vaan antaa muutama hyvä vinkki, jota kannattaa kokeilla omaa lyöntiä tehostaakseen. Näin siksikin, että yli 25 vuotta lajia harrastaneena ja tietynlaiseen ”svingimuottiin” tottuneena siihen tuskin enää edes totaalista muutosta kannattaisi ryhtyä hakemaankaan. Tavoitteita toki on jokaisen hyvä asettaa, mutta realistisia sellaisia!

Ohessa koko 17 minuutin mittainen analyysi – tällä kertaa vain draiviini liittyen. Noita paria muutosta jotka Antti antaa ohjeeksi on tarkoitus ryhtyä treenaamaan heti, koska pienenkin muutoksen ja ajatuksen sisäistäminen vaatii golfissa tuhansia toistoja ennen kuin se muuttuu tavaksi! Kun omaa svingiä tulee aika harvoin nähtyä ”peilissä”, huomaa heti itsekin omat puutteet ja vajavaisuudet lyöntitekniikassa. No, paljon on toki hyviä asioita olemassa, kuten Antti hienosti osaa positiivisessa hengessä palautteessaan sanoa.

Antti Vaalas analysoi draivisvingiäni ja antaa vinkkejä harjoitteluun

Lupailin jo, että jossakin vaiheessa kun nykyistä mallia on tarpeeksi harjoiteltu, palaan asiaan – joko uuden svingianalyysin tai pron tunnin merkeissä Kytäjällä. Voin suostella vastaavanlaista analyysiä kaikille lajin harrastajille, riippumatta siitä, oletko aloittelija tai konkari! Tässä on erinomainen tapa kehittää omaa peliään, ja tehdä harrastuksesta vieläkin hauskempaa uusien onnistumisten myötä!

 

Ensio ja oikea tiiboksi

”Virtuaaligolfarimme” Ension edesottamuksiin olemme tutustuneet jo useampaan otteeseen tässä blogissa. Vaikka tarinat eivät sinänsä ole missään aikajärjestyksessä eivätkä osana sen suurempaa jatkokertomusta, kannattanee lukaista nuo edelliset jotta pääsee hieman sisälle Ension mielenmaailmaan, ja siihen, millaisesta golfarista on kyse! Edelliset tarinat ovat : ”Ensio Pimiä hankkimassa uutta draiveria” , ”Ensio, mentaalisen valmistautumisen mestari, osa I” , osa II, ”Ensio muistelee golfkautta 2017” sekä ”Ensio ja lähipelistrategia”.

Ensio kuuluu siihen (mies)golfareiden isoon ja maailmanlaajuiseen joukkoon, joka suhtautuu kaikkiin lajia koskeviin uudistuksiin ja kokeiluihin – niin kuin koko elämään – tylyn jämäkällä otteella. Sama koskee aihetta, jota on viime aikoina paljonkin golfareiden keskuudessa käsitelty – eli pelaatko omaan tasoosi nähden oikeasta tiiboksista??? Ension suhtautuminen koronaan ja sen leviämiseen on kokonaan oma lukunsa – siihen en tässä yhteydessä sen enempää paneudu. Mutta jos yhtään osaat mennä Ension ajattelussa ”ihon alle”, aavistanet aika vähättelevän kannan kertomattakin. Mutta nyt siis päivän epistolaan, eli tiiboksin valintaan!

Kylmä totuushan on, että jos kenttä on pelaajalle liian pitkä, onnistumisen elämykset ovat tavallista harvemmassa ja pelaaja turhautuu helpommin. Liian lyhyttä kenttää pelattaessa taas pelin tarjoama haaste jää vajaaksi. Pelkkä draivien mäiskiminen ja lyhyiden wedge-nostojen lyöminen voi olla ajoittain hauskaa, mutta käy pidemmän päälle tylsäksi. Siksi kannattaisi välillä tutkailla, mikä on itselle se oikea ja sopivin tiiboksi – jos ei muuta niin harjoituskierroksella!

Ensiokin törmäsi Golfpisteen sivuilla taannoin kaavaan, jossa sopivan kentän pituuden voisi laskea kaavasta:

18 x oma rautaseiskan lyöntipituus + 14 x oma draivin lyöntipituus (suora linkki laskuriin)

Ensio innostui kokeilemaan viime kesänä omien lyöntimittojensa kirjaamista tuohon kaavaan ja häkeltyi! Vaikka hän kirjasi tuohon kaavaan sekä draiverin, että rauta-7:n mitat reilusti todellisuutta pidemmiksi, hän sai omalle kotikentälleen tulokseksi, että pelaa joka kerta kenttää monta sataa metriä liian pitkänä omaan pelitasoonsa nähden!

Keep away from the long grass if you don´t want troubles!

”Olisihan se kivaa, jos pelikierroksesta jäisi joskus mukava fiilis ja tulos”, Ensio on ajatellut jo monesti aikaisemmin, mutta siitä huolimatta hän tepastelee aina joko keltaiseen tai joskus jopa singelitason nuorien kundien kanssa kauas taakse valkoiseen tiiboksiin vaikka iänkin puolesta lupa olisi pelata kenttää jo lyhyempänä. ”Backtee on oikeiden miesten aloituspaikka ja sieltä ne ammattilaisetkin pelaa”, Ensio toteaa, vaikka aina oma tulos noilta mitoilta on mitä sattuu, ja kierroksen jälkeen koko laji tuntuu tylsältä ja ärsyttävältä! Kerran viime kesänä hän harhautui naisporukan kanssa punaiselle tiille, mutta kun näki takana tulevan tutun miesporukan lähtevän seuraavassa flaitissa, muutti heti taktiikkaa, ja meni lyömään uuden avauksen keltaiselta. ”Mitä ne klubillakin puhuu, jos pelaan punaisilta?” hän tuumaili kierroksen alkajaisiksi. Sininen ja punainen tii ovat siis edelleen Ensiolle ”nössöjen tiibokseja”.

Saapa nähdä, koska Ensio myöntyy edes kokeilumielessä testaamaan muitakin aloituspaikkoja kotikentällään? Voi olla ettei koskaan!

Golfpassin matkassa Marrakechissa

Talvilomaviikon kohteeksi valikoitui muutamien vaihtoehtojen pohjalta helmikuussa 2020 Golfpassin Marokko ja Marrakech. Tärkeimmät valintaan vaikuttaneet tekijät omalta osaltamme olivat omaan lomaamme sopivat lentoaikataulut, mukiinmenevä hinta-laatusuhde sekä Marokon takuuvarma aurinko & lämpö. Matkanjohtajamme Harri Aho huolehti ryhmästämme sujuvasti ja pitkän paikalliskokemuksen luomalla varmuudella. Henkilökunta tunsi ja iloitsi hänet nähdessään poikkeuksetta niin hotellissa kuin paikallisilla golfkentillä, mikä ei taatusti ollut haitaksi ryhmänvetäjän roolissa! Ryhmämme oli poikkeuksellisen pieni – vain 12 henkeä, mikä helpotti monella tapaa lomaviikon toimintoja ja liikkumisia.

IMG_5350
Amelkis Golf 18 väylä klubin terassilta katsottuna!

Iberostar Club Palmeraie ****

Hotellimme sijaitsi noin 45 minuutin ajomatkan päässä Menaran lentokentältä ja puolen tunnin päässä Marrakechista, ja kaikille viikon aikana pelaamillemme kentille pääsi näppärästi maksimissaan 30-40 minuutissa – vaikka liikenne Marokossa olikin odotetunkaltaista kaaosta! Omaa autoa täällä ei voi suositella siis kenellekään eurooppalaiselle!

07f3dded-223b-418d-aa6a-167017c427c4

Hotellin huoneet olivat siistit, eivät luksusta, mutta ok. Samaa voi sanoa matkapakettiin kuuluvasta all-inclusive tarjoilusta. Viikon aikana ei täysin ehdi tarjontaan kyllästyä. Pelipäivän jälkeen pieni suolainen ja lepohetki altailla tuli tarpeeseen. Illallisten jälkeen uni voitti useimpina iltoina jo suomalaisten 10-uutisten aikaan 🙂  Viime keväänä vierailemani Tunisian El-Kantaouin saman ketjun hotelli oli muuten tämän hotellin lähes identtinen kopio! Tässä linkissä juttu siitä matkasta!

Altaita on Iberostarissa kaksi, toinen viileä, toinen lämmitetty!

Golfkentät

Viikon matkapakettiin kuului kolme kenttää (viisi kierrosta): Amelkis Golf Club kolmeen kertaan, Palmeirae Golf ja Palmgolf Ourika kertaalleen. Lisäksi bongasin kolmen pelikaverin kanssa alueen ehkä kuuluisimman kentän – Royal Golf de Marrakech´in Old Coursen. Kaikki em. kentät ovat maininnan arvoisia. Kaikilla klubeilla homma toimi niin pelien kuin jälkipelien osalta juohevasti. Atlasvuoristo on näkyvissä kaikkialla taivaanrannassa – tosin helteinen sää teki ilmasta sen verran utuista, että terävästi ne eivät ainakaan tämän viikon aikana erottuneet kertaakaan. Lisä-greenfeet vähän kentästä riippuen 700-750 Marokon Dirhamia = 65-70€. Caddie 200 MAD ja auto 400 MAD. Iberostarissa on myös oma golfopas (alla kuvassa juttelemassa Harrin kanssa). Hän organisoi tarvittaessa lisäkierroksia.

Harri järjestelee kuljetuksia ja pelejä paikallisen golfoppaan kanssa.

Amelkis Golf Club

Pelatuista kentistä Amelkis sijaitsee lähimpänä Iberostar -hotellia. Tripadvisorissa kenttä saa sekä kehuja että haukkuja – omasta mielestäni aivan kelpo pelikenttä ja ainakin nyt helmikuussa hyvässä kunnossa. Pelasimme kentän kolmesta ysistä koko viikon sinistä (Bleu) ja punaista (Rouge) – kolmas ysi (Vert) on ymmärtääkseni enemmän ”täydennystä”. Griinit olivat tasalaatuiset ja suhteellisen nopeat, väylät ok . Kentällä ei ole väylillä mittamerkintöjä, mutta itseäni se ei kiikaria käyttävänä haitannut. Kentällä on myös caddiepakko (ellei ota autoa), mutta siitä lisää tuonnempana. Itselleni parhaiten jäivät kentältä mieleen punaisen ysin (Parcous Rouge) väylät 6 (par 5, 447 m, HCP 1) ja päätösreikä (myös par 5, 438 m, HCP 3).

Golf Amelkis -kentällä valittiin joko paikallinen caddie tai auto.

Amelkis Golfklubi
Sininen etuysi, väylä 4, HCP5, par 4, 350m

Palmgolf Marrakech Palmeirae

Palm Golf Marrakech on Robert Trent Jonesin suunnittelema 27-reikäinen kenttä (18 reikää + 9 reikää), joka sijaitsee Marrakechista pohjoiseen Palmeiraen alueella. Nimensä mukaisesti kentällä on muutamia väyliä, joissa palmut esittävät pääosaa. Itse odotin ennakkokuvausten (ja suunnittelijan) perusteella kentältä ehkä hieman enemmän luonnetta, mutta täälläkään ei tarvinnut suuremmin pettyä. Ainoastaan bunkkerit saavat heikon arvosanan, hiekkaa oli vähän ja pohja kuin betonia!

Kentän nimen mukaisia ”palmusaaria”.

Palmgolf Marrakech Ourika

Pisimmän ajomatkan takana majoituksestamme sijatsi Ourika. Kanadalaisen duon Neil Haworth ja Stephane Talbot suunnittelema kenttä kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa, mikäli Marrakechin alue osuu golfkohteeksi. Vaikka kenttä oli viikon aikana pelatuista selvästi haastavin (seniorigolfarille jopa astetta liian pitkä), siellä on monta mielenkiintoista väylää. Kentän tekee haastavaksi se, että hiekkapohjaiset wasteland -alueet ovat niin isoja että niiden ylittämisiin tiibokseista vaaditaan toisinaan paitsi järkeä myös kohtuullisen pitkät avaukset.  Kentällä on pitkiä siirtymiä, joten golfauton käyttö on suotavaa!

Vesa draivaamassa…
Mikäs on hymyillessä, kun aurinko paistaa ja loma tässä vaiheessa vasta alkumetreillä!

Royal Golf de Marrakech

Marokon kuningas Mohammed VI:n omistama Royal Golf de Marrakech on jo klubitalon ja ravintolan osalta kaikista muista edellä mainituista kentistä poikkevan hienostunut. Arkkitehtien Golias & Massy suunnittelemalla kentällä on myös perinteitä, sillä se on avattu jo vuonna 1927, ja  mm. Sir Winston Churchillin ja presidentti Eisenhowerin on sanottu aikanaan pitäneen tätä kenttää suosikkinaan. Klubitalo on valittu joissakin maailmanlaajuisissa äänestyksissä jopa vuoden klubitaloksi. Lounaalle – jonka pikapikaa nautimme ennen kierrosta, piti tehdä ravintoloiden tapaan ovella pöytävaraus. Hintataso ei ollut mitenkään erityisen korkea, ja ruoka laadukasta, joten täällä kannattaa ehdottomasti lounastaa ennen tai jälkeen kierroksen!

Royal Marrakech Golf Club (pictures by Royal Golf Club and MattiTours)

Itse kenttä on puhdas puistokenttä. Vanhaa puustoa oli siis enemmän kuin kaikilla muilla pelaamillamme kentillä yhteensä. Väylät eivät sinänsä tarjoa mitään kovin erikoista, vaan ovat hyvinkin suoraviivaisia. Kenttä on myös lyhyt, mutta helpoksi sitä ei voi silti luokitella. Griinit ovat pieniä, bunkkerit haastavia ja väylillä pysyminen tuloksen tekoon elinehto. Kentän kuuluisin väylä on par 3 ”Brigitte Bardot” (kts. alla). Jokainen voi itse päätellä, mistä nimi on peräisin. Yhtään paria ei ryhmämme tälle haastavalle kolmoselle saanut aikaiseksi.

”Brigitte Bardot”

Caddie vai auto?

Caddieni Muhammed Amelkis Golf kentällä

Caddien käyttö on erityisesti Thaimaan kävijöille tuttua. Itselleni tämä palvelu oli Marokossa käytössä ja testissä ihan ensimmäistä kertaa. Kaikki Amelkiksen caddiet olivat selvästi alan harrastajia, joten vinkit kannatti ottaa opiksi. Jo muutaman pelatun väylän jälkeen Muhammed pystyi arvioimaan, mikä maila oli itselleni mihinkäkin lyöntimittaan sopivin. Muutamat caddiet löivät myös viikon mittaan taitavia ”näytöslyöntejä”, joista saattoi päätellä, ettei golf ole heille vieras laji. Kokeneimmat olivat olleet samassa työssä jo yli 15 vuotta. Meitä ohjeistettiin ennakkoon siitä, että mikäli neuvot käyvät liian painostaviksi, se kannattaa kertoa saman tien. Itselleni ei kukaan näin toiminut, ja erityisesti puttilinjojen lukemisessa heistä oli suuri apu. Kävely on itselleni mieluisaa, joten ainakin täällä ehdottomasti caddie mieluummin kuin auto!

Ruoka ja muut aktiviteetit

Nälkä ei päässyt yllättämään! Kiitos Leena tästä hienosta kuvakoosteesta!

Iberostar Palmeiraen All Inclusive oli varsin kattava, ja sillä tankkasi helposti päivän aikana kulutetut kalorit. Emme ehtineet pelipäivinä lounaalle, joten nautimme yleensä hotelliin saavuttuamme ”bussibaarista” iltapäivisin pientä suolaista, jolla jaksoi hyvin iltaan.

Marrakech

Marrakechin kaupunki on näkemisen arvoinen paikka. Keskiviikon vapaapäivänä teimme sinne noin 4 tunnin visiitin. Marrakech on yksi Marokon neljästä kuninkaallisesta kaupungista. Se on perustettu vuonna 1062 ja ympäröitiin punertavin muurein vuonna 1122. Pääaukiolle kokoontuu päivisin poppamiehiä ja erilaisia esiintyjiä Saharan eteläpuolelta. Niitä oli näkyvissä nytkin. Nykyisin kaupunki on laajempi kuin vain sen alkuperäinen vanha osa eli Medina, ja se on noin miljoonalla asukkaalla Marokon neljänneksi suurin kaupunki Casablancan, Fésin ja Tangerin jälkeen. Marokon liikenne on yhtä kaaosta, joten suojatielläkin on syytä olla tarkkana. Vihreä kun ei suinkaan tarkoita jalankulkijalle turvallista matkaa kadun yli!

Mitä jäi käteen helmikuisesta Marrakechin viikosta?

Vaikka menomatkalla koneessa joukkomme oli ymmärrettävästi toisilleen vieras, viikon aikana saimme puolisoni kanssa tutustua mainioihin golfareihin ja hienoihin persoonallisuuksiin eri puolelta Suomea. Golf on sosiaalinen laji, ja näin pienessä 12 hengen ryhmässä oppii tuntemaan toisensa tässä ajassa paljon nimiä ja kotiseuraa paremmin. Yhteisillä illallisilla pääsimme kuulemaan loistavia tarinankertojia (kiitokset erityisesti Klasulle ja Harrille), ja kokemuksia kenttäbongauksesta eri puolilla maailmaa – oma noin 160 kentän kokemukseni oli kovin kevyttä tavaraa kun Vesa antoi yli 400 pelaamansa kentän excelin luettavaksi. Vakuuttavaa!

Olen varma, että törmäämme johonkin matkalaiseen ehkä jo kotimaan kentillä (mm. Tammer Golfiin on jo kutsu kesäksi vetämässä). Ja kuka tietää, missä Golfpassin matkalla ja kohteessa tavataan seuraavaksi – aika monella kun taisi olla seuraava golfmatkakin jo valmiiksi varattuna. Miten sitten oma peli kulki? Viikon parhaaksi tulokseksi jäi jo avauspäivänä Amelkiksessa pelattu 79. Kolmeen ensimmäiseen päivään syntyi myös yhteensä 8 birdietä! Talven puttiharjoittelu on siis näköjään kantanut jotakin hedelmää! Loppuviikolla birdietehtailu hyytyi huomattavasti! Toki kroppakaan ei ollut usean pelipäivän ja kierroksen jälkeen enää ihan parhaassa vedossa 😄

Professionals compared to amateurs – driving distances 2019

I have written two different articles since 2013 about driving distances. Carry distance vs.Swing speed chart” has been the most popular article ever in MattiTours -pages! Early 2018 I made a comparision by quoting Joachim Aaltonen´s column and R&A Rules Ltd about the issue ” Has there been any changes in drive distances during last 20 years”. Now it is time to check, what was the situation last year (2019) – especially concerning amateurs like myself.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

R&A Rules LTD and the USA Golf Association make reports and studys yearly, and the new information is very interesting! When looking back as far as 1996, driver distances among amateurs have improved most in HCP group 13-20 (11 meters to 185 m) and less in the lowest HCP level (HCP group under 6 ) only 6 meters (223 meters). Not very much concerning what has been told concerning ball & club developement during those years. You can see the numbers in yards below (picture 1.1.), and a compilation in meters (picture 1.2).

Driving distance amateurs 2019
Picture 1.1. Drive Only Distance average (Amateurs) from 1996 to 2019 by USGA/R&G A JOINT STATEMENT OF PRINCIPLES 2019.

Driver distance amateurs meters
Picture 1.2 Driver distance average from 1996 to 2019 (meters) by MattiTours  

When looking at professionals they get more powerful and on the contrary hit further year after year! At European Tour and PGA Tour their driver distance average is 270 meters. The longest 10 players hit 6-7% further than the 10 shortest professionals. The best 10 professional players hit average about 290 meters last year, which is approximately 100 meters more than the average amateur! What will the gap be in future?

You can read the whole USGA report below

USGA.ORG/CONTENT2019

Carya Golf, Montgomerie MAXX and some other courses visited 2019!

It is time to close again one page and one golfyear. A very different one I would say. Great -regarding all scores – but also thought-provoking. Never before have my own physical limitations become more visible in this hobby than year 2019. But thats life some would say! Despite that golf is still after 25 years a special, stunning and hooking hobby. And I love it!

97 rounds (average 80.2 shots per round). Most of them played in my homecourse Järviseudun Golf (by way of exception with golfcart). Four new courses abroad. And this years climax is Belek with two magnificent courses – Carya Golf and Montgomerie MAXX Royal. Be my guest! Video is about 4 minutes long!

"Kokemuksia golfin pelaamisesta ja kentistä Suomessa ja maailmalla. Lyhyitä arvosteluja golfvälineistä ja vinkkejä mentaaliharjoitteluun. Tekstit suomeksi ja englanniksi. Experiences from golf courses in Finland and abroad. Short reviews of golf equipment and tips for mental training. Texts written in finnish and english."

%d bloggaajaa tykkää tästä: