Golfmittarin valinnan perusteita

Tänä päivänä GPS kellot, mittarit ja kiikarit ovat yleistyneet valtavasti kaikilla golfareilla, eikä niiden käyttöä enää pidetä samalla tavalla hifistelynä kuin vielä ensimmäisen aihetta koskevan artikkelini aikaan 2010 -luvun alkupuolella. Valikoimat ovat kasvaneet myös valtavasti, ja hintataso on tarjonnan myötä entistä laajempi. Kehitystä on tottakai tapahtunut myös tekniikassa – uusimmissa mittareissa on ominaisuuksia, jotka saavat harrastelijan pään pyörälle. Varsinkin, kun pitäisi ensin päättää, lähteekö hakemaan ranteeseen laitettavaa kelloa, erillistä gps-mittaria vai kiikaria. Omat aikaisemmat käyttökokemukseni niin kelloista, GPS -mittareista kuin kiikareista löydät aikaisemmista blogiteksteistä. Tällä hetkellä omassa käytössäni on artikkelikuvanakin oleva Golf Buddy Aim L1 kiikari.

Mikäli perusmatkat – väylän koko pituudet, matkat esteisiin ja griinin eri osiin ovat sinulle riittävä tieto etkä halua muita ominaisuuksia, golfkello perusominaisuuksilla ranteeseen riittää. Rannekellojen käytön helppous onkin niiden paras ominaisuus. Riittää, kun annat kellon hakea haluamasi kentän gps tiedot ennen kierrosta, ja lähdet pelaamaan. Kelloon ei ole välttämättä tarvetta edes koskea sen enempää ellet halua kierroksen aikana hakea tai täydentää muita tietoja. Useimmissa kelloissa on tottakai paljon muitakin ominaisuuksia, kuten tuloskortit, omien lyötimittojen mittausta ja tallennusta yms., mutta siinä kohtaa pieni näyttö on se, joka asettaa rajoituksensa. Ja mitä enemmän ominaisuuksia, sitä enemmän joko erilaisia näppäimiä tai ruudussa valikkoja selattavaksi halutun ominaisuuden löytämiseksi. Ja jos lähinäköön tarvitaan vaikkapa erilliset lasit, niiden selaaminen pelin tuoksinassa saattaa käydä haastavaksi.

Golfkiikarit – jotka nekin ovat kehittyneet pelkistä mittaajista monitoimikoneiksi, perustuvat siis suoraan mittaukseen haluttuun kohteeseen. Monesti kiikarin käyttäjiä moititaan pelin hidastelusta, mutta käytännössä olen todennut, että kyse on enemmänkin siitä, miten ylipäätään muutenkin valmistautuu omaan suoritukseensa. Sellainen golfari, joka on tottunut etenemään juohevasti, käyttää kiikarilla mittaamiseen ihan saman ajan kuin ”kellottaja”, kunhan valmistautuu ja ennakoi omaa tekemistään pelin edetessä. 

Koska kyse on mieltymyksistä, kokoan oheen vain muutaman linkin eri osastoista. Voit lukea laajempia vertailuja halutessasi mm. seuraavilta sivustoilta. Myös verkkokauppojen omilta sivustoilta löydät omia testejä ja vertailuija. Tunnetut merkit kuten Garmin, Bushnell ja GolfBuddy ovat niitä, joiden valikoima on laaja, ja joilla on pitkäaikainen kokemus aiheesta, joten päätyessäsi niihin harvemmin teet huonoa valintaa. Tarjoajia ja hintahaitaria on tätä nykyä kuitenkin todella paljon myös muissa merkeissä. Ehkä ihan ensin suosittelen kuitenkin pohtimaan sitä, oletko omalta osaltasi päätymässä kelloon vai erilliseen gps-laitteeseen tai kiikariin vai luotatko vain omaan silmämääräiseen tulkintaan ja väyläopasteesiin tiiboksissa ja väylillä (esim. väylän koko pituus – 200m – 150m – 100m griinille). Aika monille nämäkin ovat jo riittävä tietoa..

MyGolfSpy

Golf Monthly ja kotimaisista sivustoista mm.

GoGolf

YouTube on myös pullollaan vertailuja niin kelloista kuin kiikareista. Ohessa yksi kellotesti viime vuodelta

Ja tässä vastaava kiikareista

PGA Pro Antti Vaalaksen swingiopissa

Tapasin Antin ensimmäisen kerran henkilökohtaisesti vuonna 2015 Aim Point -kurssin tiimoilta Lappajärvellä. Silloinen puttitreeni ja -metodi jäi pysyvästi osaksi omaa tekemistä. Löydät blogistani tästä tarinaa ko. hakusanalla jos se aihe kiinnostaa! Ko. blogijuttu on kirjoitettu englanniksi.

Tutustuin kuluvan kevään aikana Antin metodeihin ja opetukseen verkon välityksellä. Sivustolta https://vaalasgolf.com/ löydät lisää tietoa . Itse päätin liittyä myös Antin Online -golfklubiin (osin tämänhetkisen korona-tilanteenkin takia) ja sitä kautta avautui mahdollisuus saada häneltä ammattilaisen analyysi omasta svingistä. Toukokuun kylmät ja tuuliset säät tekivät svingikuvauksesta Pohjanmaalla hieman haastavat – myös kuvaukset iPhonella ja iPadilla olivat yksin rangella hieman haastellisia. Lopulta sain kuitenkin svingivideot ”pakettiin” rauta-7:lla ja draiverilla ja lähetykset Antin sähköpostiin.

Vastaus ja analyysi saapui jo seuraavana päivänä! Todella nopeaa toimintaa! Ja parasta ja ammattimaisinta analyyissä oli se, ettei sen tarkoituksena todellakaan ollut repiä koko lyöntiä atomeiksi, vaan antaa muutama hyvä vinkki, jota kannattaa kokeilla omaa lyöntiä tehostaakseen. Näin siksikin, että yli 25 vuotta lajia harrastaneena ja tietynlaiseen ”svingimuottiin” tottuneena siihen tuskin enää edes totaalista muutosta kannattaisi ryhtyä hakemaankaan. Tavoitteita toki on jokaisen hyvä asettaa, mutta realistisia sellaisia!

Ohessa koko 17 minuutin mittainen analyysi – tällä kertaa vain draiviini liittyen. Noita paria muutosta jotka Antti antaa ohjeeksi on tarkoitus ryhtyä treenaamaan heti, koska pienenkin muutoksen ja ajatuksen sisäistäminen vaatii golfissa tuhansia toistoja ennen kuin se muuttuu tavaksi! Kun omaa svingiä tulee aika harvoin nähtyä ”peilissä”, huomaa heti itsekin omat puutteet ja vajavaisuudet lyöntitekniikassa. No, paljon on toki hyviä asioita olemassa, kuten Antti hienosti osaa positiivisessa hengessä palautteessaan sanoa.

Antti Vaalas analysoi draivisvingiäni ja antaa vinkkejä harjoitteluun

Lupailin jo, että jossakin vaiheessa kun nykyistä mallia on tarpeeksi harjoiteltu, palaan asiaan – joko uuden svingianalyysin tai pron tunnin merkeissä Kytäjällä. Voin suostella vastaavanlaista analyysiä kaikille lajin harrastajille, riippumatta siitä, oletko aloittelija tai konkari! Tässä on erinomainen tapa kehittää omaa peliään, ja tehdä harrastuksesta vieläkin hauskempaa uusien onnistumisten myötä!

 

Ensio ja oikea tiiboksi

”Virtuaaligolfarimme” Ension edesottamuksiin olemme tutustuneet jo useampaan otteeseen tässä blogissa. Vaikka tarinat eivät sinänsä ole missään aikajärjestyksessä eivätkä osana sen suurempaa jatkokertomusta, kannattanee lukaista nuo edelliset jotta pääsee hieman sisälle Ension mielenmaailmaan, ja siihen, millaisesta golfarista on kyse! Edelliset tarinat ovat : ”Ensio Pimiä hankkimassa uutta draiveria” , ”Ensio, mentaalisen valmistautumisen mestari, osa I” , osa II, ”Ensio muistelee golfkautta 2017” sekä ”Ensio ja lähipelistrategia”.

Ensio kuuluu siihen (mies)golfareiden isoon ja maailmanlaajuiseen joukkoon, joka suhtautuu kaikkiin lajia koskeviin uudistuksiin ja kokeiluihin – niin kuin koko elämään – tylyn jämäkällä otteella. Sama koskee aihetta, jota on viime aikoina paljonkin golfareiden keskuudessa käsitelty – eli pelaatko omaan tasoosi nähden oikeasta tiiboksista??? Ension suhtautuminen koronaan ja sen leviämiseen on kokonaan oma lukunsa – siihen en tässä yhteydessä sen enempää paneudu. Mutta jos yhtään osaat mennä Ension ajattelussa ”ihon alle”, aavistanet aika vähättelevän kannan kertomattakin. Mutta nyt siis päivän epistolaan, eli tiiboksin valintaan!

Kylmä totuushan on, että jos kenttä on pelaajalle liian pitkä, onnistumisen elämykset ovat tavallista harvemmassa ja pelaaja turhautuu helpommin. Liian lyhyttä kenttää pelattaessa taas pelin tarjoama haaste jää vajaaksi. Pelkkä draivien mäiskiminen ja lyhyiden wedge-nostojen lyöminen voi olla ajoittain hauskaa, mutta käy pidemmän päälle tylsäksi. Siksi kannattaisi välillä tutkailla, mikä on itselle se oikea ja sopivin tiiboksi – jos ei muuta niin harjoituskierroksella!

Ensiokin törmäsi Golfpisteen sivuilla taannoin kaavaan, jossa sopivan kentän pituuden voisi laskea kaavasta:

18 x oma rautaseiskan lyöntipituus + 14 x oma draivin lyöntipituus (suora linkki laskuriin)

Ensio innostui kokeilemaan viime kesänä omien lyöntimittojensa kirjaamista tuohon kaavaan ja häkeltyi! Vaikka hän kirjasi tuohon kaavaan sekä draiverin, että rauta-7:n mitat reilusti todellisuutta pidemmiksi, hän sai omalle kotikentälleen tulokseksi, että pelaa joka kerta kenttää monta sataa metriä liian pitkänä omaan pelitasoonsa nähden!

Keep away from the long grass if you don´t want troubles!

”Olisihan se kivaa, jos pelikierroksesta jäisi joskus mukava fiilis ja tulos”, Ensio on ajatellut jo monesti aikaisemmin, mutta siitä huolimatta hän tepastelee aina joko keltaiseen tai joskus jopa singelitason nuorien kundien kanssa kauas taakse valkoiseen tiiboksiin vaikka iänkin puolesta lupa olisi pelata kenttää jo lyhyempänä. ”Backtee on oikeiden miesten aloituspaikka ja sieltä ne ammattilaisetkin pelaa”, Ensio toteaa, vaikka aina oma tulos noilta mitoilta on mitä sattuu, ja kierroksen jälkeen koko laji tuntuu tylsältä ja ärsyttävältä! Kerran viime kesänä hän harhautui naisporukan kanssa punaiselle tiille, mutta kun näki takana tulevan tutun miesporukan lähtevän seuraavassa flaitissa, muutti heti taktiikkaa, ja meni lyömään uuden avauksen keltaiselta. ”Mitä ne klubillakin puhuu, jos pelaan punaisilta?” hän tuumaili kierroksen alkajaisiksi. Sininen ja punainen tii ovat siis edelleen Ensiolle ”nössöjen tiibokseja”.

Saapa nähdä, koska Ensio myöntyy edes kokeilumielessä testaamaan muitakin aloituspaikkoja kotikentällään? Voi olla ettei koskaan!

Golfpassin matkassa Marrakechissa

Talvilomaviikon kohteeksi valikoitui muutamien vaihtoehtojen pohjalta helmikuussa 2020 Golfpassin Marokko ja Marrakech. Tärkeimmät valintaan vaikuttaneet tekijät omalta osaltamme olivat omaan lomaamme sopivat lentoaikataulut, mukiinmenevä hinta-laatusuhde sekä Marokon takuuvarma aurinko & lämpö. Matkanjohtajamme Harri Aho huolehti ryhmästämme sujuvasti ja pitkän paikalliskokemuksen luomalla varmuudella. Henkilökunta tunsi ja iloitsi hänet nähdessään poikkeuksetta niin hotellissa kuin paikallisilla golfkentillä, mikä ei taatusti ollut haitaksi ryhmänvetäjän roolissa! Ryhmämme oli poikkeuksellisen pieni – vain 12 henkeä, mikä helpotti monella tapaa lomaviikon toimintoja ja liikkumisia.

IMG_5350
Amelkis Golf 18 väylä klubin terassilta katsottuna!

Iberostar Club Palmeraie ****

Hotellimme sijaitsi noin 45 minuutin ajomatkan päässä Menaran lentokentältä ja puolen tunnin päässä Marrakechista, ja kaikille viikon aikana pelaamillemme kentille pääsi näppärästi maksimissaan 30-40 minuutissa – vaikka liikenne Marokossa olikin odotetunkaltaista kaaosta! Omaa autoa täällä ei voi suositella siis kenellekään eurooppalaiselle!

07f3dded-223b-418d-aa6a-167017c427c4

Hotellin huoneet olivat siistit, eivät luksusta, mutta ok. Samaa voi sanoa matkapakettiin kuuluvasta all-inclusive tarjoilusta. Viikon aikana ei täysin ehdi tarjontaan kyllästyä. Pelipäivän jälkeen pieni suolainen ja lepohetki altailla tuli tarpeeseen. Illallisten jälkeen uni voitti useimpina iltoina jo suomalaisten 10-uutisten aikaan 🙂  Viime keväänä vierailemani Tunisian El-Kantaouin saman ketjun hotelli oli muuten tämän hotellin lähes identtinen kopio! Tässä linkissä juttu siitä matkasta!

Altaita on Iberostarissa kaksi, toinen viileä, toinen lämmitetty!

Golfkentät

Viikon matkapakettiin kuului kolme kenttää (viisi kierrosta): Amelkis Golf Club kolmeen kertaan, Palmeirae Golf ja Palmgolf Ourika kertaalleen. Lisäksi bongasin kolmen pelikaverin kanssa alueen ehkä kuuluisimman kentän – Royal Golf de Marrakech´in Old Coursen. Kaikki em. kentät ovat maininnan arvoisia. Kaikilla klubeilla homma toimi niin pelien kuin jälkipelien osalta juohevasti. Atlasvuoristo on näkyvissä kaikkialla taivaanrannassa – tosin helteinen sää teki ilmasta sen verran utuista, että terävästi ne eivät ainakaan tämän viikon aikana erottuneet kertaakaan. Lisä-greenfeet vähän kentästä riippuen 700-750 Marokon Dirhamia = 65-70€. Caddie 200 MAD ja auto 400 MAD. Iberostarissa on myös oma golfopas (alla kuvassa juttelemassa Harrin kanssa). Hän organisoi tarvittaessa lisäkierroksia.

Harri järjestelee kuljetuksia ja pelejä paikallisen golfoppaan kanssa.

Amelkis Golf Club

Pelatuista kentistä Amelkis sijaitsee lähimpänä Iberostar -hotellia. Tripadvisorissa kenttä saa sekä kehuja että haukkuja – omasta mielestäni aivan kelpo pelikenttä ja ainakin nyt helmikuussa hyvässä kunnossa. Pelasimme kentän kolmesta ysistä koko viikon sinistä (Bleu) ja punaista (Rouge) – kolmas ysi (Vert) on ymmärtääkseni enemmän ”täydennystä”. Griinit olivat tasalaatuiset ja suhteellisen nopeat, väylät ok . Kentällä ei ole väylillä mittamerkintöjä, mutta itseäni se ei kiikaria käyttävänä haitannut. Kentällä on myös caddiepakko (ellei ota autoa), mutta siitä lisää tuonnempana. Itselleni parhaiten jäivät kentältä mieleen punaisen ysin (Parcous Rouge) väylät 6 (par 5, 447 m, HCP 1) ja päätösreikä (myös par 5, 438 m, HCP 3).

Golf Amelkis -kentällä valittiin joko paikallinen caddie tai auto.

Amelkis Golfklubi
Sininen etuysi, väylä 4, HCP5, par 4, 350m

Palmgolf Marrakech Palmeirae

Palm Golf Marrakech on Robert Trent Jonesin suunnittelema 27-reikäinen kenttä (18 reikää + 9 reikää), joka sijaitsee Marrakechista pohjoiseen Palmeiraen alueella. Nimensä mukaisesti kentällä on muutamia väyliä, joissa palmut esittävät pääosaa. Itse odotin ennakkokuvausten (ja suunnittelijan) perusteella kentältä ehkä hieman enemmän luonnetta, mutta täälläkään ei tarvinnut suuremmin pettyä. Ainoastaan bunkkerit saavat heikon arvosanan, hiekkaa oli vähän ja pohja kuin betonia!

Kentän nimen mukaisia ”palmusaaria”.

Palmgolf Marrakech Ourika

Pisimmän ajomatkan takana majoituksestamme sijatsi Ourika. Kanadalaisen duon Neil Haworth ja Stephane Talbot suunnittelema kenttä kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa, mikäli Marrakechin alue osuu golfkohteeksi. Vaikka kenttä oli viikon aikana pelatuista selvästi haastavin (seniorigolfarille jopa astetta liian pitkä), siellä on monta mielenkiintoista väylää. Kentän tekee haastavaksi se, että hiekkapohjaiset wasteland -alueet ovat niin isoja että niiden ylittämisiin tiibokseista vaaditaan toisinaan paitsi järkeä myös kohtuullisen pitkät avaukset.  Kentällä on pitkiä siirtymiä, joten golfauton käyttö on suotavaa!

Vesa draivaamassa…
Mikäs on hymyillessä, kun aurinko paistaa ja loma tässä vaiheessa vasta alkumetreillä!

Royal Golf de Marrakech

Marokon kuningas Mohammed VI:n omistama Royal Golf de Marrakech on jo klubitalon ja ravintolan osalta kaikista muista edellä mainituista kentistä poikkevan hienostunut. Arkkitehtien Golias & Massy suunnittelemalla kentällä on myös perinteitä, sillä se on avattu jo vuonna 1927, ja  mm. Sir Winston Churchillin ja presidentti Eisenhowerin on sanottu aikanaan pitäneen tätä kenttää suosikkinaan. Klubitalo on valittu joissakin maailmanlaajuisissa äänestyksissä jopa vuoden klubitaloksi. Lounaalle – jonka pikapikaa nautimme ennen kierrosta, piti tehdä ravintoloiden tapaan ovella pöytävaraus. Hintataso ei ollut mitenkään erityisen korkea, ja ruoka laadukasta, joten täällä kannattaa ehdottomasti lounastaa ennen tai jälkeen kierroksen!

Royal Marrakech Golf Club (pictures by Royal Golf Club and MattiTours)

Itse kenttä on puhdas puistokenttä. Vanhaa puustoa oli siis enemmän kuin kaikilla muilla pelaamillamme kentillä yhteensä. Väylät eivät sinänsä tarjoa mitään kovin erikoista, vaan ovat hyvinkin suoraviivaisia. Kenttä on myös lyhyt, mutta helpoksi sitä ei voi silti luokitella. Griinit ovat pieniä, bunkkerit haastavia ja väylillä pysyminen tuloksen tekoon elinehto. Kentän kuuluisin väylä on par 3 ”Brigitte Bardot” (kts. alla). Jokainen voi itse päätellä, mistä nimi on peräisin. Yhtään paria ei ryhmämme tälle haastavalle kolmoselle saanut aikaiseksi.

”Brigitte Bardot”

Caddie vai auto?

Caddieni Muhammed Amelkis Golf kentällä

Caddien käyttö on erityisesti Thaimaan kävijöille tuttua. Itselleni tämä palvelu oli Marokossa käytössä ja testissä ihan ensimmäistä kertaa. Kaikki Amelkiksen caddiet olivat selvästi alan harrastajia, joten vinkit kannatti ottaa opiksi. Jo muutaman pelatun väylän jälkeen Muhammed pystyi arvioimaan, mikä maila oli itselleni mihinkäkin lyöntimittaan sopivin. Muutamat caddiet löivät myös viikon mittaan taitavia ”näytöslyöntejä”, joista saattoi päätellä, ettei golf ole heille vieras laji. Kokeneimmat olivat olleet samassa työssä jo yli 15 vuotta. Meitä ohjeistettiin ennakkoon siitä, että mikäli neuvot käyvät liian painostaviksi, se kannattaa kertoa saman tien. Itselleni ei kukaan näin toiminut, ja erityisesti puttilinjojen lukemisessa heistä oli suuri apu. Kävely on itselleni mieluisaa, joten ainakin täällä ehdottomasti caddie mieluummin kuin auto!

Ruoka ja muut aktiviteetit

Nälkä ei päässyt yllättämään! Kiitos Leena tästä hienosta kuvakoosteesta!

Iberostar Palmeiraen All Inclusive oli varsin kattava, ja sillä tankkasi helposti päivän aikana kulutetut kalorit. Emme ehtineet pelipäivinä lounaalle, joten nautimme yleensä hotelliin saavuttuamme ”bussibaarista” iltapäivisin pientä suolaista, jolla jaksoi hyvin iltaan.

Marrakech

Marrakechin kaupunki on näkemisen arvoinen paikka. Keskiviikon vapaapäivänä teimme sinne noin 4 tunnin visiitin. Marrakech on yksi Marokon neljästä kuninkaallisesta kaupungista. Se on perustettu vuonna 1062 ja ympäröitiin punertavin muurein vuonna 1122. Pääaukiolle kokoontuu päivisin poppamiehiä ja erilaisia esiintyjiä Saharan eteläpuolelta. Niitä oli näkyvissä nytkin. Nykyisin kaupunki on laajempi kuin vain sen alkuperäinen vanha osa eli Medina, ja se on noin miljoonalla asukkaalla Marokon neljänneksi suurin kaupunki Casablancan, Fésin ja Tangerin jälkeen. Marokon liikenne on yhtä kaaosta, joten suojatielläkin on syytä olla tarkkana. Vihreä kun ei suinkaan tarkoita jalankulkijalle turvallista matkaa kadun yli!

Mitä jäi käteen helmikuisesta Marrakechin viikosta?

Vaikka menomatkalla koneessa joukkomme oli ymmärrettävästi toisilleen vieras, viikon aikana saimme puolisoni kanssa tutustua mainioihin golfareihin ja hienoihin persoonallisuuksiin eri puolelta Suomea. Golf on sosiaalinen laji, ja näin pienessä 12 hengen ryhmässä oppii tuntemaan toisensa tässä ajassa paljon nimiä ja kotiseuraa paremmin. Yhteisillä illallisilla pääsimme kuulemaan loistavia tarinankertojia (kiitokset erityisesti Klasulle ja Harrille), ja kokemuksia kenttäbongauksesta eri puolilla maailmaa – oma noin 160 kentän kokemukseni oli kovin kevyttä tavaraa kun Vesa antoi yli 400 pelaamansa kentän excelin luettavaksi. Vakuuttavaa!

Olen varma, että törmäämme johonkin matkalaiseen ehkä jo kotimaan kentillä (mm. Tammer Golfiin on jo kutsu kesäksi vetämässä). Ja kuka tietää, missä Golfpassin matkalla ja kohteessa tavataan seuraavaksi – aika monella kun taisi olla seuraava golfmatkakin jo valmiiksi varattuna. Miten sitten oma peli kulki? Viikon parhaaksi tulokseksi jäi jo avauspäivänä Amelkiksessa pelattu 79. Kolmeen ensimmäiseen päivään syntyi myös yhteensä 8 birdietä! Talven puttiharjoittelu on siis näköjään kantanut jotakin hedelmää! Loppuviikolla birdietehtailu hyytyi huomattavasti! Toki kroppakaan ei ollut usean pelipäivän ja kierroksen jälkeen enää ihan parhaassa vedossa 😄

Professionals compared to amateurs – driving distances 2019

I have written two different articles since 2013 about driving distances. Carry distance vs.Swing speed chart” has been the most popular article ever in MattiTours -pages! Early 2018 I made a comparision by quoting Joachim Aaltonen´s column and R&A Rules Ltd about the issue ” Has there been any changes in drive distances during last 20 years”. Now it is time to check, what was the situation last year (2019) – especially concerning amateurs like myself.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

R&A Rules LTD and the USA Golf Association make reports and studys yearly, and the new information is very interesting! When looking back as far as 1996, driver distances among amateurs have improved most in HCP group 13-20 (11 meters to 185 m) and less in the lowest HCP level (HCP group under 6 ) only 6 meters (223 meters). Not very much concerning what has been told concerning ball & club developement during those years. You can see the numbers in yards below (picture 1.1.), and a compilation in meters (picture 1.2).

Driving distance amateurs 2019
Picture 1.1. Drive Only Distance average (Amateurs) from 1996 to 2019 by USGA/R&G A JOINT STATEMENT OF PRINCIPLES 2019.

Driver distance amateurs meters
Picture 1.2 Driver distance average from 1996 to 2019 (meters) by MattiTours  

When looking at professionals they get more powerful and on the contrary hit further year after year! At European Tour and PGA Tour their driver distance average is 270 meters. The longest 10 players hit 6-7% further than the 10 shortest professionals. The best 10 professional players hit average about 290 meters last year, which is approximately 100 meters more than the average amateur! What will the gap be in future?

You can read the whole USGA report below

USGA.ORG/CONTENT2019

Carya Golf, Montgomerie MAXX and some other courses visited 2019!

It is time to close again one page and one golfyear. A very different one I would say. Great -regarding all scores – but also thought-provoking. Never before have my own physical limitations become more visible in this hobby than year 2019. But thats life some would say! Despite that golf is still after 25 years a special, stunning and hooking hobby. And I love it!

97 rounds (average 80.2 shots per round). Most of them played in my homecourse Järviseudun Golf (by way of exception with golfcart). Four new courses abroad. And this years climax is Belek with two magnificent courses – Carya Golf and Montgomerie MAXX Royal. Be my guest! Video is about 4 minutes long!

Carya Golf CLUB ja Montgomerie Golf Club, BELEK

Ympyrä alkaa sulkeutua Belekin kenttien osalta –  yhtä lukuunottamatta kaikki kentät on nyt pelattuna! Belekissä on yhteensä 11 golfklubia, ja niissä osassa enemmän kuin yksi kenttä – kokonaisuudessa 15 kenttää oman laskuni mukaan. Ainoastaan Kaya Eagles on enää noista toistaiseksi pelaamatta ja arvostelematta.

Tämän syksyn matkan uudet kentät olivat siis Carya ja Montgomerie,  molemmat rankattu monissa eri lähteissä alueen kolmen parhaan joukkoon.  Säät olivat lokakuun viikolla 42  taas erinomaiset, kuten ne ovat olleet jokaisella 7:llä tätä edeltävälläkin Belekin matkallamme 2010-luvun alusta alkaen. Lisäksi kiersimme viikon matkalla Glorian kentistä New´tä.  Järjestelyt hoituivat MattiToursin ja paikallisen Bilyanagolf´in avustuksella kellontarkasti!

70698040-D274-4480-8116-AA8450EC856C

Carya Golf on isännöinyt vaihdellen Montgomerien kanssa EurooppaTourin Turkish Airlines Openia. Marraskuussa 2019 on taas Montyn vuoro.

Caryan par-luku on 71 ja tasoitusvaatimus miehille 28 ja naisille 36. Tim Lobbin suunnittelema kenttä kuuluu alueen uusimpiin ja on alueelle tyypillinen puistomainen kenttä upeine klubeineen. Kentän erikoisuutena on yli miljoona istutettua kanervaa. Green fee: 85-150 €.

Putti- ja chippigriinejä on Caryassa useita erilaisia, sekä hieno range!

Caryassa on monta hienoa väylää, ja vesiesteitä sopivan strategisesti rakennettuna. Itselleni mieleen näistä jäivät erityisesti 10, 11, 15, 17 ja 18. Ja jos avausten väylällä pysyminen on missä tahansa kentällä tärkeää, täällä se on elinehto tuloksen teolle – isot ja tiiviit pinjapuut kun poimivat kaikki vähänkin väärin suuntautuvat avaukset ja lähestymiset.

Montgomerie Golf Club

Alueen uusimpiin kuuluva kenttä on skottilaisen Colin Montgomerien suunnittelema ja kuuluu alueen parhaimmistoon. Vaikka kenttä kiertelee muiden Belekin kenttien tapaan pinjametsän keskellä, niin suuret wasteland-bunkkerit erottavat sen positiivisessa mielessä alueen muista kentistä. Green fee Caryan tapaan 80 eurosta 150 euroon sesongista riippuen. Par 72, tasoitusvaatimus miehillä 28 ja naisillä 36. Klubirakennus on täällä näkemistäni ”hulppein”, ja palvelu ykköstasoa heti pihaan saavuttaessa. Täällä greenfeen hintaan kuuluu myös lounas, sekä kaikki tarjoilut kahvila-autosta kierroksen aikana. Kentän omaan hotelliin Maxx Royal´iin en päässyt tutustumaan, mutta sen sanotaan olevan myös laadukas. Käytännössä kaikki alueen resortit ovat 5* tasoisia, kysymys vertailussa on enää vivahteista, ja yksilöiden itse määrittelemistä mieltymyksistä. Montgomerien kentästä en väylien osalta löydä mitään moitittavaa. Kokemus oli kokonaisuutena upea, ja suositeltava kaikille lajia harrastaville!

Montgomerie illalla…

Carya Golf Clubin erikoisuus on valaistus, jossa voi pelata halutessaan koko 18 reikää myös illalla. Montgomerilla myös takaysi on valaistu, ja ryhmämme pääsi nauttimaan tästä erikoisuudesta viimeiset viisi reikää (lähtöaikamme ykköstiille oli iltapäivällä 14:40). Olin kuullut ylistäviä lausuntoja valoissa pelaamisesta, ja täytyy kyllä todeta, että näkymä oli ihmeellinen! Pallot näkyivät lentoradallaan kirkkaassa valaistuksessa paljon paremmin kuin päivällä – vain kun lentokaari oli niin korkea että se ylitti valaistukset, pallo hävisi hetkeksi pimeällä taivaalle. Kokonaan vinoon menneitä lyöntejä olisi toki ehkä ollut vaikea löytää – meidän ryhmässämme ei sellaisia kuitenkaan näille rei´ille eteen tullut 🙂

Molemmille kentille voin omassa arvoasteikossani antaa 10- , ja se miinus tulee ainoastaan hinnoittelusta, joka alkaa olla perusgolffarille jo siinä kipurajoilla. Nyt kun Belekin kaikki huippukentät on kokeiltu, laitan ne omassa arvoasteikossani järjestykseen. Ykköseksi nousee listassani Montgomerie, kakkosena perässä tulee Carya Golf ja kolmosena PGA Sultan. Näistä vaikein pelimielessä itselleni oli Antalya Golf PGA Sultan, ehkä johtuen kentän pituudesta, joka seniorigolffarille alkaa normitiiltäkin olla liikaa.

Näiden kolmen kärjen jälkeen onkin sitten tasaisempaa, mutta listattakoon nyt muutkin jonkinlaiseen mieluisuusjärjestykseen; 4) Lykia Links, 5) Robinson Golf Club, 6) Glorian kentät (Old, New ja Verde) 7) Suenon kentät (Dunes ja Pines), 8) Cornelia Golf, 9) National ja 10) TAT. Kaikista näistä löytyy myös arvostelut aikaisemmista blogiteksteistäni. Kerro kommenttikentässä omat suosikkisi alueella!

Uutta golfin tasoitusjärjestelmää odotellessa!

Uusi maailmanlaajuinen tasoitusjärjestelmä tulee käyttöön vuonna 2020. Asiaa on valmisteltu taustaorganisaatioissa pitkään, jotta kaikkialla maailmassa tasoitukset olisivat keskenään vertailukelpoisia. Hieno ajatus siis! Mutta kuten yleensä muutosten edessä, myös tämä on kohdannut paljon vastustusta. Euroopassa ainakin Tanska ottaa aikalisän, eikä siirry uuteen järjestelmään vielä 2020. Myös suomalaisten kenttien paljon käyttämä NextGolf -alusta on kritisoinut muutosta, ja haluaisi jatkoaikaa tekniseen kehitykseen. Tähän ei Golfliitto ole Suomessa ymmärtääkseni myöntynyt, vaan uudistus viedään meillä läpi jo sovitussa aikataulussa. Miten tasoitus sitten jatkossa muodostuu?

kortti95 001
Ensimmäinen tasoituskorttini vuodelta 1995. Sillon kaikki tasoitusmuutokset kirjattiin vuosittain pieneen pahviseen korttiin.

  • Tasoitus lasketaan jatkossa viimeisen 20 tuloksen joukosta otettavien 8 parhaan tuloksen keskiarvona (tulokset eivät vanhene).
  • 12 viimeisen kuukauden tasoituskehityksen mukaan tasoitukselle tullaan asettamaan yläraja, jonka yläpuolelle se ei voi nousta.
  • Kaikki tälläkin hetkellä tasoituskierroksiksi hyväksyttävät kilpailu- ja harjoituskierrokset pysyvät tasoituskelpoisina.
  • Uuden tasoituksen saamiseksi vaaditaan edelleen vain 18 reiän tulos (normaalisti 3 x 18r tulokset). Tämä tarkoittaa myös, että tasoitus voidaan laskea myös alle 20:lla tuloksella.
  • USGA Course Rating System on edelleen kenttien vaikeuksien ja pelitasoitusten laskennan perusteena.
  • Tasoituspäivitykset tehdään välittömästi.
  • Tasoituslaskennassa maksimitulos reiälle on edelleen nettotuplabogey.
  • Maksimitasoitus pelaajalle on edelleen 54.

Nikon Coolshot 20 vs Golf Buddy Aim L10

Olen ollut pitkään golfkellojen (mm. Garmin) vankkumaton kannattaja, mutta reilu vuosi sitten päätin kokeilla aktiivisemmin myös kiikarin käyttöä, enkä usko enää palaavani rannelaitteiden käyttäjäksi. Halusin laitteen, joka on mahdollisimman pieni ja käteen sopiva, ilman mitään kovin monimutkaisia ominaisuuksia, ja samalla antaa luotettavia mittoja nopeasti. Valintani osui silloin Nikon Coolshot 20 laserkiikariin.  Tänä kesänä sain kisapalkinnoksi astetta arvokkaamman GolfBuddy kiikarin,  ja ohessa näiden kahden kiikarin lyhyt vertailu.

Molemmat vertailtavat kiikarit ovat hyvin samankokoisia – pieniä ja käteen mukavasti sopivia. Nikon painaa 138g ja Golf Buddy 157 g. Kotelot eroavat aika tavalla toisistaan. Nikonin kotelo on kevyt ja pehmeä, kun taas Golf Buddyn kotelo on selvästi laadukkaamman oloinen ja kovakuorinen.

1605D699-9CDB-4C49-8D99-FCBF38E599AA

Ominaisuuksissa ei kiikareiden välillä ole käytön kannalta suuria eroja. Tähtäin löytää aika helposti molemmilla oikean kohteen tai lipun griinillä, ja vain mikäli matkalla on häiritseviä tekijöitä eikä suoraa yhteyttä kohteeseen, saattaa laite hakea väärän kohteen. Golf Buddyssa on valittavissa myös slope -toiminto, jota Nikonissa ei ole. Se laskee siis myös korkeuseron vaikutuksen mitattavaan matkaan. Se on kätevä kumpuilevalla kentällä, mutta kisakierroksille se ominaisuus on ymmärrettävästi laitettava pois päältä.

F7999987-6A1B-41F8-866E-9F8DD7114879290FABA8-2AE0-4931-9840-311DB4CE723F

Golf Buddyn lisäominaisuuksiin kuuluu tähtäyksen lukitseminen, jolloin mittatulos jää näkyviin. Laite antaa myös halutessaan silloin pienen värinän lukitsemisesta. Ihan mukava lisäominaisuus, mutten ainakaan itse käytössä huomannut juuri sitä sen enempää tarvitsevani tai hyödyntäväni.

 

Vasemmalla Golf Buddy (ja slopevalinta -näppäin) , oikealla Nikon Coolshot. Molemmat käyttävät samanlaista CR 2 lithium -paristoa, ja pariston keston sanotaan olevan 3000-5000 kertaa. Pidemmän aikaa käyttämäni Nikon’in paristo kesti reippaasti yli vuoden, vaikka kierroksia ja tähtäyskertoja oli varmasti runsaasti. Molemmissa on tekniikkana LCD-näyttö, Nikonin mittausalue on 5-500 m ja Golf Buddyn 5-800 m sekä ilmoitettu mittavirhe molemmissa +-1m.

Artikkelin kirjoitushetkellä (syksy 2019) Nikon on tuonut markkinoille oman mallinsa uudemman version (Coolshot 20GII) jonka hinta halvimmillaan näyttäisi löytyvän verkkokaupoista 189,00€ hintaan. Golf Buddy on halvimmillaan noin 100 euroa kalliimpi (299,00€). Molemmat ovat laadukkaita valintoja peruskiikariksi ilman ylimääräisiä krumeluureja. Kalleimmista Bushnell -kiikareista, joita ainakin joidenkin golfareiden mielestä pidetään tämän osaston ”Ferrareina” kun saa helposti pulittaa lähes 500€ ja joistakin malleista jopa enemmänkin.

PEGO:n Trackman lyöntitestissä

Sain mahdollísuuden kokeilla Pro Toni Karjalaisen ja PEGO:n järjestämässä Trackman -lyöntitestissä elokuun alussa omien mailojeni mitta- ja osumatarkkuutta Järviseudun Golfin rangella. Tässä testissä lyödään kaksi kolmenkymmenen lyönnin sarjaa etäisyyksillä 55 m, 65 m, 75 m, 85 m, 95 m, 105 m, 125 m, 145 m, 165 m oleville keiloille sekä draivi. Jokaiselle mitalle siis 3 lyöntiä / kierros. Lyöntisi vertautuu lopulta maailmanlaajuiseen lyöntidataan ja omaan ikäryhmään, ja antaa lopulta siihen perustuen myös tasoituksen. Tein oman testini pelikierroksen jälkeen, joten kroppa oli ainakin valmiiksi lämmin.

CC3D3E59-2CDE-4E1A-BAC9-02DF979EB9F53E20C7A4-902A-4531-AFAD-984D83888F13

Tonin pohjustus ennen testiä oli avartava. Hänen mukaansa lähes poikkeuksetta testiin osallistuneet ennakoivat ovat lyöntimittansa aivan liian positiivisesti. Erityisesti draivien lyöntimittoja liiotellaan käytännössä joka kerta. Tonin mukaan sellaisia draivaajia, jotka todellisuudessa lyövät poikkeuksetta 250+ metriä pidempiä avauksia, on amatöörien joukoissa paljon vähemmän kuin puheet antavat ennakkoon olettaa. Tästä kirjoittelinkin aikaisemmin blogissani, eikä asia sinänsä hämmästytä. Oma draivini on normioloissa haarukassa 190-210 metriä – tämän tiesin, ja  tämän myös kyseinen Trackman -data hienosti todisti.

3BF697FD-D80B-41B3-8C72-DD83BA095406
Enemmän saisi toki olla rotaatiota ennen tätä downswingiä, vaan minkäs teet jäykällä kropalla 😂 Monta muutakin tekniikkavirhettä löytyy kuvasta aika helposti!

Itse data vahvisti omia käsityksiäni omasta osaamisesta ja kehityskohteista. Ehkä se paras oppi oli se, että aivan liian usein tulee vaikkapa mitoilla 95-125 m valittua mitan mukaan liian pieni maila. Tätä testissä opittua sovelsin heti kisassa seuravalla viikolla ja tulokset olivat vallan mainiot.

Omat prosentuaaliset tulokseni eri mitoilla olivat seuraavat (mitä lähempänä 100%:a tulos on, sitä tarkemmin lyönnit sille matkalle ovat onnistuneet):

55 m / 72.3%

65 m / 84.8%

75 m / 70.8%

85 m / 85.0%

95 m / 73.8%

105 m / 63.5%

125 m / 72.8%

145 m / 68.2%

165 m / 52.3%

Drive  / 57.7%

B6BCD06B-AC7B-4CF9-9477-020D106F4394

Kokonaistulokseksi harjoite antoi 70.1% joka omassa ikäryhmässäni antaa maailmanlaajuisessa vertailudatassa lyöntitasoitukseksi 5. Tasoitukseni (5.6) lienee siis ihan kohdallaan. Omat vahvuudet ja heikkoudet näkyvät myös datassa mainiosti. Parhaimmillaan olen lähipelissä ja etäisyyksissä alle 100 m, ja heikoimmillani noissa vähän pidemmissä lyönneissä. Kentällä tämä konkretisoituu yleensä pidemmillä par4:lla, joissa lähestymisiin jää reilusti enemmän kuin 150 m.

Voin lämpimästi suositella tämän testin kokeilemista kaikille, joilla siihen mahdollisuus avautuu ja itsellä on mielenkiintoa oman pelin kehittämiseen.

 

 

 

"Kokemuksia golfin pelaamisesta ja kentistä Suomessa ja maailmalla. Lyhyitä arvosteluja golfvälineistä ja vinkkejä mentaaliharjoitteluun. Tekstit suomeksi ja englanniksi. Experiences from golf courses in Finland and abroad. Short reviews of golf equipment and tips for mental training. Texts written in finnish and english."

%d bloggaajaa tykkää tästä: