Avainsana-arkisto: TrackMan

Uutta draiveria hankkimassa

Nykyään, kun lähes kaikissa isommissa välineliikkeissä tai fittaajien omissa studioissa on FlightScopen, ForeSightin tai Trackmanin kaltaisia laitteistoja, on lukemat omasta mailanpään nopeudesta entistä helpompaa saada selville. Trackman ilmoittaa mittaavansa mailanpään nopeuden lavan geometrisestä keskipisteestä, kun taas ForeSightin GCQuad tekee mittauksen lapaan kiinnitettyjen tarrojen keskipisteestä. Näistä johtuvat pienetkin erot mittauskohdassa vaikuttavat laitteiden antamiin tuloksiin mailanpään nopeudessa. Tämän takia Trackmanin ja GCQuadin ilmoittamat nopeudet eivät ole vertailukelpoisia. Kumpikaan laitteista ei ole oikeassa tai väärässä, ne vain mittaavat nopeuden eri kohdasta mailan lapaa. Tarjolla on nykyään myös paljon edullisia henkilökohtaisia ja pieniä laitteita, joilla omaa mailanpään nopeutta voi mitata vaikka itse rangella tai vaikka simulaattorissa. En ota tässä sen enempää kantaa siihen, miten todenperäisiä ko. luvut ovat verrattuna näihin ammattilaisten välineisiin, koska vaihtelua on varmaan paljon. Niin tai näin, jos haluaa tässä mielessä saada käsityksen omasta tasosta, kannattaa joskus käydä tekemässä ko. mittaus!

Olen itse jo vuosikausia ollut Mika Viljamaan ja Vili Custom Golfin vakioasiakas, joten Vilin Nordcenterin studioon vei myös tänä keväänä huhtikuun lopussa oma matkani. Edellisestä draiverifittauksesta olikin jo kulunut vuosia, joten oli hyvä päivittää oma tilanne. Tavoitteena oli tsekata samalla, ovatko nykyiset raudat (Ping i210) ja wedget (Ping Glide) ja muut puumailat kohdillaan. Vilin ansioksi olen aina lukenut sen, että hän ei pakkomyy yhtään tuotetta, ellei siihen oikeasti löydy tarvetta tai välineiden päivitys vie asioita eteenpäin . Rautojen ja wedge-osaston kohdalla säädettiin vain muutamia lie-kulmia, mutta muuten ne setit olivat kohdallaan ja niillä jatketaan edelleen!

Oma swingini on joulukuussa 2019 tapahtuneen oikean polven kierukkaleikkauksen myötä muuttunut jonkin verran, ja sillä on väistämättä ollut vaikutusta myös swinginopeuteen. Tämä oli havaittavissa erityisesti draivissa, ja siinä miten tuolle leikatulle polvelle uskaltaa laittaa ns. vartalon kierrossa ”painetta”. Jos en ole ennenkään ollut mikään runttaaja, nyt tuo vauhti oli hidastunut entisestään. Se, mikä nyt myös Vilin studiossa tuli entistä selvemmin esille, on se miten tärkeää on pyrkiä osumaan mailan sweet spottiin! Kaikki osumani draiverilla olivat suurimmaksi osaksi aivan liian alhaalla, joten oli selvää, etteivät lyöntimitat olleet suinkaan optimaalisia.

Omat osumat olivat draiverilla kaikki aivan liian alhaalla!

Löysimme Vilin kanssa heti muutamia korjaavia asioita, joilla osumakohtaa saatiin lähemmäs toivottua sweet spottia. Lyöntimitat olivat edelleen kuitenkin kovin vaatimattomia – jopa tämän ikäiselle seniorille – liikkuen vain 180 m -190 m tuntumassa. Testailimme erilaisia varsia ja settejä, ja lopulta ratkaisu löytyi TM nupista ja selvästi kevyemmästä varresta, jolla lukemat saatiin nousemaan reiluun 200 metriin (paras osuma taisi olla 215 m). Fujikura Air Speeder malliston kevyin varsi liitettynä SIM2 -draiverin nuppiin antoi minulle parhaan tuntuman ja tuloksen.

Koska vuosi 2021 on lajin suosion ja pelaajamäärien kasvun johdosta myös golfvälineiden menekin osalta edelleen todella ”kuuma”, osasta välineistä on koko Euroopassa huutava pula. Mm. pallojen osalta on mitä ilmeisimmin odotettavissa ei-oota joidenkin kysytyimpien mallien ja merkkien osalta syksyyn mennessä. Oma uusi Taylor Made SIM 2 Max D -draiverinikin saapui lopulta custompajasta vasta yli 1,5 kk odotuksen jälkeen. Nyt uudella ajurilla on takana kahdeksan pelikertaa, ja voin sanoa että olen äärimmäisen tyytyväinen hankintaani!

PEGO:n Trackman lyöntitestissä

Sain mahdollísuuden kokeilla Pro Toni Karjalaisen ja PEGO:n järjestämässä Trackman -lyöntitestissä elokuun alussa omien mailojeni mitta- ja osumatarkkuutta Järviseudun Golfin rangella. Tässä testissä lyödään kaksi kolmenkymmenen lyönnin sarjaa etäisyyksillä 55 m, 65 m, 75 m, 85 m, 95 m, 105 m, 125 m, 145 m, 165 m oleville keiloille sekä draivi. Jokaiselle mitalle siis 3 lyöntiä / kierros. Lyöntisi vertautuu lopulta maailmanlaajuiseen lyöntidataan ja omaan ikäryhmään, ja antaa lopulta siihen perustuen myös tasoituksen. Tein oman testini pelikierroksen jälkeen, joten kroppa oli ainakin valmiiksi lämmin.

CC3D3E59-2CDE-4E1A-BAC9-02DF979EB9F53E20C7A4-902A-4531-AFAD-984D83888F13

Tonin pohjustus ennen testiä oli avartava. Hänen mukaansa lähes poikkeuksetta testiin osallistuneet ennakoivat ovat lyöntimittansa aivan liian positiivisesti. Erityisesti draivien lyöntimittoja liiotellaan käytännössä joka kerta. Tonin mukaan sellaisia draivaajia, jotka todellisuudessa lyövät poikkeuksetta 250+ metriä pidempiä avauksia, on amatöörien joukoissa paljon vähemmän kuin puheet antavat ennakkoon olettaa. Tästä kirjoittelinkin aikaisemmin blogissani, eikä asia sinänsä hämmästytä. Oma draivini on normioloissa haarukassa 190-210 metriä – tämän tiesin, ja  tämän myös kyseinen Trackman -data hienosti todisti.

3BF697FD-D80B-41B3-8C72-DD83BA095406
Enemmän saisi toki olla rotaatiota ennen tätä downswingiä, vaan minkäs teet jäykällä kropalla 😂 Monta muutakin tekniikkavirhettä löytyy kuvasta aika helposti!

Itse data vahvisti omia käsityksiäni omasta osaamisesta ja kehityskohteista. Ehkä se paras oppi oli se, että aivan liian usein tulee vaikkapa mitoilla 95-125 m valittua mitan mukaan liian pieni maila. Tätä testissä opittua sovelsin heti kisassa seuravalla viikolla ja tulokset olivat vallan mainiot.

Omat prosentuaaliset tulokseni eri mitoilla olivat seuraavat (mitä lähempänä 100%:a tulos on, sitä tarkemmin lyönnit sille matkalle ovat onnistuneet):

55 m / 72.3%

65 m / 84.8%

75 m / 70.8%

85 m / 85.0%

95 m / 73.8%

105 m / 63.5%

125 m / 72.8%

145 m / 68.2%

165 m / 52.3%

Drive  / 57.7%

B6BCD06B-AC7B-4CF9-9477-020D106F4394

Kokonaistulokseksi harjoite antoi 70.1% joka omassa ikäryhmässäni antaa maailmanlaajuisessa vertailudatassa lyöntitasoitukseksi 5. Tasoitukseni (5.6) lienee siis ihan kohdallaan. Omat vahvuudet ja heikkoudet näkyvät myös datassa mainiosti. Parhaimmillaan olen lähipelissä ja etäisyyksissä alle 100 m, ja heikoimmillani noissa vähän pidemmissä lyönneissä. Kentällä tämä konkretisoituu yleensä pidemmillä par4:lla, joissa lähestymisiin jää reilusti enemmän kuin 150 m.

Voin lämpimästi suositella tämän testin kokeilemista kaikille, joilla siihen mahdollisuus avautuu ja itsellä on mielenkiintoa oman pelin kehittämiseen.

 

 

 

Tunne omat lyöntimittasi – parannat dramaattisesti omia tuloksiasi ?

Englanninkielisellä Trackman -sivustolla julkaistussa blogitekstissä tutkaillaan keskimääräisen miesgolfarin draivimittoja ja sitä, miten pienillä muutoksilla tämä pystyisi tekemään parempaa tulosta – erityisesti sen suhteen, kuinka usein hän kierroksellaan saavuttaa griinin ”in regulation”. Siteeraan joitakin mielenkiintoisia kohtia ko. tutkimuksesta. Koko tutkimus on luettavissa oheisesta osoitteessa.

https://blog.trackmangolf.com/performance-of-the-average-male-amateur/

Tutkimus perustuu Trackmanin kokoamaan dataan yli 10000 golfarilta ympäri maailman. Keskimääräisellä amatöörigolfarilla tarkoitetaan tässä yhteydessä miestä, jonka tasoitus on 14.3 (Vuonna 2003 vastaava mediaanitasoitus oli 15.3). Käytän tässä jutussa golfarista myös samaa lyhennettä kuin alkuperäisessäkin on, eli ”AMA” (average male amateur). Kuinka moni amatööri siis lopulta OIKEASTI tietää, kuinka pitkälle kullakin mailalla on keskimäärin mahdollista lyödä?? 

Kentän pituus, omien mailojen lyöntimittojen optimointi ja pelistrategia ovat kolme keskeistä osa-aluetta siinä, miten kyseinen ”AMA” voisi parantaa tuloksiaan aika vaivattomasti.  Kuten olen jo aikaisemmissa jutuissani todennut – ja tätä keskustelua on myös vilkkaasti käyty viime aikoina käyty erilaisissa golfpiireissä –  on se että turhan monet amatöörit pelaavat kentät liian pitkinä (ts. väärältä tiiltä) suhteessa omaan omaan taitotasoonsa. Tämä on iso haaste erityisesti miesgolffareiden piirissä. Mutta tuohon asiaan en paneudu sen enempää tässä jutussa!

Seuraavassa TrackMan datakoosteessa on paljon sellaista tietoa, josta voisi ottaa opiksi. AMA:n keskimääräinen mailanpäänopeus on 93.4 mph (150 km/h) ja sillä toteutuksella pallo lentää 226 yds (=206m).  Kuulostaa hyvinkin tutulta myös oman lyöntidatani osalta! Muutamilla kohtuullisen pienilläkin viilauksilla (vaikkapa vain alkuasentoa muuttamalla tai oman draiverin loftin kasvattamisella) voisi luultavasti saada yli 25 metriä lisää avauksiin jos mailanpään nopeus on lähellä tuota keskiarvoa. Toki on monta muutakin tapaa…

 

AMA-dataa
AMA ei ole keskimäärin kovin tehokas draiverinsa kanssa. Saavuttaakseen optimimitan, hänen tulisi saada mm. yli 2 astetta korkeampi lähtökulma lyönnilleen. Kuvakaappaus sivustolta https://blog.trackmangolf.com

Green in regulation

Edellä mainitut optimoidut tulokset vaativat siis muutoksia joko omaan svingiin, välineisiin tai molempiin. Mutta mennäänpä nyt siihen jutun ytimeen! Miksi omien lyöntimittojen tunteminen on tässä avainasemassa?

Alla on kooste TrackMan -datasta, eli  iso määrä amatöörimiesten griinilähestymisiä 140 m matkalta. Mitä huomioita tästä voisi tehdä? No ensinnäkin hämmentävää on se, kuinka vähän noista datan tallentamista osumista on mennyt pitkäksi (eli ohittanut kuvassa reiän osoittaman 0-linjan).  Valtaosa lähestymisistä – olivat ne sitten griiniosumia (vihreät) tai griinistä missattuja lähestymisiä (punaiset) on liian lyhyitä.

Average_golfer_GIR
AMA:n lähestymisdataa 140 m matkalta. Kuva osoitteesta https://blog.trackmangolf.com

Lisäämällä 10 metriä jokaiseen AMA: n 140 metrin lähestymiseen, vihreiden osumien prosenttiosuus kasvaisi 38,5 prosentista 44,0 prosenttiin ja keskimääräinen etäisyys reiästä näissä lähestymisissä pienenisi 21.8 metristä 18.5 metriin.

Tämä osoittaa, että muuttamatta sen kummemmin tekniikkaa ja vain muuttamalla lähestymisstrategiaa (= useimmiten lisäämällä yksi maila) , amatööri voisi parantaa dramaattisesti sitä, mistä seuraava lyönti tai putti lähtee. Eli aivan varmasti parantaa tulostaan. Ja jotta tämän voi tehdä, täytyy toki tietää ne olemassa olevat mailojen lyöntimitat. Jutussa todetaan myös sellainen tosiasia, että amatöörigolfarin tulisi aina pyrkiä lähestymään griinin keskikohtaa, riippumatta siitä missä lippu sinä päivänä sijaitsee. Tämänkin totuuden allekirjoitan! On aivan turha useimmissa tapauksissa lähteä tavoittelemaan griinin reunassa tai esteen lähellä olevaa lipun paikkaa.  Riski on useammin suurempi kuin mahdollinen saavutettava palkinto!

Omien lyöntimittojen kirjaamiseen ja selvittämiseen on monta tapaa. Alkuperäisen jutun ”TrackMan” -analysaattori on monien pro -kouluttajien käyttämä väline. Heidän pakeilleen kannattaa hakeutua. Muitakin tapoja ja laitteita toki löytyy, ja nykyään on tarjolla pilvin pimein myös erilaisia puhelimeen ja etäisyysmittareihin liitettäviä applikaatioita, joilla tämän voi selvittää. Yksinkertaisin manuaalinen tapa on pitää kirjaa omista lyönneistään eri mailoilla ja erityisesti lähestymisistä vaikkapa ensi kaudella vain 5-10 kierroksen ajan pieneen ruutuvihkoon. Jo sillä saa todella hyvän tuntuman siitä, mikä on kunkin bägissäsi olevan mailan todellinen keskiarvo-kantama ja rulli (ei siis se, jonka saat ko. mailalla aikaan kerran huippuosumalla 50:stä lyödystä).

Ota siis, ja tee itsellesi henkilökohtainen lista mailojesi todellisista lyöntimitoista! Huomaat, että mitä luultavimmin myös sinä olet arvioinut niiden kantaman turhan optimistisesti!